papattihelvetissä

Helou!

Aika on taas vierähtäny nopeasti sitten viime kirjoituksen. Viimeeksi valittelin sitä, että sää ei ole suosinut, mutta nyt vihdoin sää alkaa vaikuttamaan siltä, millainen sen kuuluukin olla, Thaimaassa. Eli aurinko on paistanut joka päivä ja kuumaa on! Tähän pitäisi alkaa tottua, sillä kelit tästä vaan "paranee" eli pilviverhon antama suoja katoaa ja on entistä kuumempi (vaikea uskoa, että voisi olla vielä kuumempaa!). Vaikka täällä päivät eivät välttämättä ole yhtä työntäytteisiä kuin suomessa, vierähtävät ne silti yhtä nopeasti ellei nopeamminkin! Suomessa sitä usein elää odottaen jotakin tapahtumaa, jonka jälkeen jotain toista, jne.. odotuksen voimalla päivästä toiseen. Täällä taas tuntuu siltä, että päivät vosivat olla pidempiä ja hetkessä voisi elää pidempääkin. Oikeastaan koko ajatus siitä, että tämäkin loppuu aikanaan, on todella masentava. 

Viime viikonloppu meni vähän vauhdikkaammissa merkeissä kuin toissaviikonloppu. Perjantaina käytiin ensimmäistä kertaa Patongin yöelämässä ja surullisen kuuluisalla Bangla Roadilla. Ilta oli todella hauska, vaikkakin Bangla Road on kaikkea muuta kuin näkemisen arvoinen. Oli myös pakko käydä sk-ravintolassa seduxtion:ssa, joka onneksi ei ollut suora kopio onnela-giggling marlin- konseptista. Lauantaina lähdimme katsastamaan Vegefestareiden päätösbileitä Phuket Towniin. Meidän busineksen opettaja Mary oli sanonut että sinne on pakko mennä " It's something you've never seen before in your life!" ja neuvoi meitä ottamaan korvatulpat mukaan. Noh, perinteisen skeptisinä suomalaisina oletimme että meidän opettaja on vain stereotyyppinen jenkki, jolla on tapana hehkuttaa ja värittää kaikkea. Menimme hyvissä ajoin Phuket towniin varaamaan parhaat paikat. Päätapahtuma alkoi kuitenkin vasta myöhemmin illalla, joten sitä ennen kuljimme ympäriinsä kaupungilla. Pojat löysivät sisäisen 5-vuotiaansa ja ostivat pussillisen räjähteitä, joita ne intopinkeinä räjäyttelivät paikallisten kanssa kilpaa. Paikallisilla ei ollut mitään tietoa minkäänlaisesta turvallisuudesta. Aina aikuisista ihan vasta kävelemään oppineilla lapsilla oli jonkinlainen räjähde kädessään ja ne suuntasivat niitä ihan miten sattuu. Papatteja heiteltiin kuin miinoja toisten tielle. Meno alkoi olla sen verran hurjaa meille, että päätimme odotella kulkueen alkamista rauhallisimmella paikalla (sellaista ei tosin ollut koko phuket townissa). noh, sitten alkoi kauan odotettu päätapahtuma eli kulkue, jossa miehet kantoivat jumaliaan. Kulkueessa olevat miehet olivat peittäneet päänsä ja suunsa huivilla tai pyyhkeellä kuten myös monet katsojat ja hyvin pian tapahtuman juoni selvisi. Kulkueen ympärille kerääntyneet väkijoukot heittelivät minkä kerkesivät erilaisia räjähteitä ja papatteja suoraan kulkueessa olevien miesten päälle! Näky oli aika huima ja jopa pelottava!! Räjähteitä oli niin paljon, että savu peitti jossain vaiheesssa näkymät kokonaan, silmiä kirveli ja oli vaikea hengittää. Yhdessä vaiheessa joku fiksu sytytti pussillisen räjähteitä aivan meidän jalkojen juurella ja voi sitä paniikkia, joka miuta valtasi! Ihmiset rupesivat ryntäilemään väen tungoksessa kun loputon sarjatuli pamahteli ympärillä. Pian saatiin tästä juhlasta tarpeeksi ja päätettiin lähteä kotiin. Kuinka ollakaan, meidän skootterit oli parkeerrattu juurikin kulkueen tielle, joten eipäs päästy mihinkään. Jouduttiin seuraamaan papattijuhlaa loppuun asti! (ja sitä siis kesti pari tuntia!) Alettiin jo vaipua epätoivoon, koska kulkueelle ei näkynyt loppua eikä myöskään räjähteiden määrälle. Touhu oli loppujen lopuksi meidän silmiin aika sairasta ja paikoin pelottavaa, että saatiin aika lailla tarpeeksi tosta meiningistä. Mary oli sittenkin oikeassa, se oli todellakin jotain sellaista jota emme olleet koskaan nähneet emmekä toivottavasti näe enää koskaan! Ja vaikka miulla oli korvatulpat niin silti korvissa välillä soi niin että koski!

Koulussa ei ole tapahtanut mitään erikoista. Luennot ovat aika samanlaisia kuin suomessa ja kaikki opettajat ovat olleet suht. hyviä. Lempikurssini on ehottomasti strategic management pitkälti loistavan opettajan ansiosta! Ensiviikolla markkinoinnista on jo välikoe! aika menee niin nopeasti! koulu on ollut jonkinverran työläämpi mitä ajattelin, mutta ei kuitenkaan vielä liian rankkaa! Naureskeltiin tuossa yks päivä kun tehtiin yhdessä läksyjä altaalla, et kuinka hävytön näky: kolme ihmistä makaa aurinkotuoleissa altaan reunalla siemaillen kylmää kokista ja keskustelee siitä, pitääkö turkki hyväksyä eu:hun vai ei. Et ei se vielä liian rankkaa oo :D (vaikkakin auringossa lukeminen on oikeesti tuskaa, etenkin jos polttaa selän ja pakarat!)

en oo päässy vielä mihinkään pelaa korista enkä edes heittelee! Oon kyl nähny tääl useitakii koriskenttii, mut suurin osa on jossain koulujen pihalla jonne ei välttis voi mennä tai sit ne on tosi huonossa kunnossa. Mein koululla voi kuulemma pelata korista iltaisin, mut sitä ei olla viel tsekattu ku on käyty vaan salilla tai lenkillä. Pitäis mennä joku päivä. Suurin ongelma on se, et tääl tulee pimee nii aikasi ja täältä meiltä kestää ajaa yli 20 min koululle ni se ei kyl kauheesti houkuttele pitkän päivän päätteeks aina. Kaiken lisäks paikallisilla oppilailla on nyt lomaa koulusta joten en tiiä, et onks siel ketää pelaa korista. Mut se pitää ehottomasti käydä kattoo! Koululla on myös yllättävän hyvässä kunnossa oleva tenniskenttä ,jota ei myöskää olla viel kertaakaa hyödynnetty. Toivottavasti huomenna siihen asiaan tulee muutos.

Toissapäivänä mein kämppiksen villen kaveri tuli kylään ja toi meille tuliaisia suomesta. Vaasan ruispalat vaikka ei tuoreita olleetkaan eikä juustoakaan ollut, maistuivat silti aivan taivaallisen hyvältä!! Myös fazerin sininen upposi paljoa kyselemättä! Aamulla ville keitti kahvia, josta tuli NIIN kotoinen fiilis, kun kahvin tuoksu valtasi kämpän! hauskinta on ehkä se, että noita asioita ei edes tajunnu kaivata, kunne ne tuotiin nenän eteen. Vasta puraistua ensimmäisen palan ruispalasta muisti kuinka hyvää se onkaan, ja miten ikävä sitä on ollutkaan :)

Nonii nyt oon kirjottanu jo aivan liikaa! Tänään miulla on ollu vapaapäivä, joten heräsin jo 7 et kerkeisin joogaa. Sen jälkee en oo tehny muuta ku loikoillu altaalla ja lukenu ja toivon mukaa tänää mennää ekaa kertaa hierontaa. ekaa kertaa elämässä ja ekaa kertaa thai-hierontaa! (Pelottaa.) Perjantaina lähetään bussilla kohti bangkokii, en malta oottaa sitä. SE on kuulemma sellainen ostosparatiisi, et miuta vähän jännittää miten miun pää pysyy mukana siellä ostareilla. Kiinasta on myöski tulossa joku vuoden suurin ja maailman suurin myrsky tännepäin ja se on jo nyt aiheuttanu tulvia bangkokii, et toivottavasti siel ei tarvii uida kaupasta toiseen ja toivottavasti se myrsky ei tuu phuketiin saakka! 

Tältä erää ei muuta :)

Alkukantaismeininkiä. Mentiin etsimään yksityisrantaa, jonne vievä tie kulki viidakon läpi. Matkalla löydettiin kookospähkinä, jonka olli halkaisi ja sit päästiin vähän maistelee tuoretta kookosta.

näkymä kun ajetaan meiltä patongin suuntaan. rannat alhaalta ylös - kata, karon, patong

päätemppelin edessä olevissa porteissa on "vähän" papatteja (tuo punainen nauha)

tuskien tie vei piilorantaan. tuskien tie sen takii et oli kiva kiivetä sitä ylös takasi päin tullessa.

piilorannalla oli aivan sairaan voimakkaat aallot! sitä ympäröi myös paljon kiviä, joten sielllä ei uskaltanut uida.

AK