Reilun kahden viikon reppumatka on takanapäin ja yritän nyt kertoa lyhkäsesti miten se meni. Kirjoitan matkasta aina kaupunki kerrallaan siinä järjestyksessä kun niitä kierrettiin.
Chiang Mai, Thaimaa
Chiang Mai oli reissun ensimmäinen pysähdyspaikka. Kaupunki on Thaimaan toiseksi suurin kaupunki ja sijaitsee pohjoisessa vuorten keskellä. Chiang Mai oli todella positiivinen yllätys. Kaupunki oli paljon mieluisampi kuin Bangkok, koska se oli pienempi ja rauhallisempi. Siellä pystyi kävelemään paikasta toiseen jalankulkukäytäviä pitkin, siellä ei ollut ilman saasteita, se oli yllättävän eurooppalainen(tai ainakin siellä oli paljon länkkeitä ja länkkäripaikkoja), sekä tän kaiken lisäks sieltä sai KARJALAN PIIRAKOITA JA RUISLEIPÄÄÄ!!! Koko lentomatka en meinannu pysyä housuissa ku mietin vaan karjalan piirakoita ja ruisleipää!! Käytiin sitten heti hotellin löydettyä kiskaisemassa parit karjalanpiirakat huiviin. ja NE maistu! Säästelin ruishampparia seuraavalle päivälle, mut seuraavana päivänä kun mentiin sinne niin rafla olikin kiinni, kun suomalaisomistaja oli lähtenyt bangkokiin. Piirakoiden lisäksi toinen kohokohta oli Jungle Flight. Vietettiin puoli päivää roikkuen viidakossa muutaman narun päässä 50 metrin korkeudella. Jungle Flight oli aivan mahtava ja rahansa väärti. Viidakkoon oli rakennettu noin 50 metrin korkeudelle köysirata-asemia, siltoja, portaita ja laskeutumis-asemia. Siellä myö sitten liidettiin yli 20 aseman välillä vaijereita pitkin. Pisin vaijeri oli 300 metriä!! Siinä kerkesi ihastelemaan maisemia, jotka oli aivan sanoin kuvaamattomat. Liukujen ohessa oli myös lähes vapaapudotus laskeutumisia, joista korkein oli 40 metriä!! Aluks ku mentiin ekalle asemalle aattelin etten tasan uskalla mennä tasan mihinkään, mut lopuks etenkin liuuista alko nauttia ja pysty rentoutumaan. Siellä viidakossa oli ihan tajuttoman korkeat puut, jos myö oltii korkeimmillaan 50 metrin korkeudessa, ni pisimmät puut olivat varmaa melkei 100 metriä. Sieltä melkein puiden latvoista pysty näkemään sairaan kauas! Kaiken kaikkiaan se oli aivan tajuttoman mahtavaa!
Chiang Khong, Thaimaa
Seuraava pysäkki oli Chiang Khong, joka oli aivan Laosin rajalla. Meillä oli ongelma saada kyyti Chiang Maista Chiang Khongiin ja saatiin hirveällä tuurilla vuokrattua taksikyyti. Melkein viisi tuntia ahtaassa pienessä taksissa sujui suhteellisen rattoisasti ja tultiin keskiyöllä Chiang Khongiin. Pienestä kylästä oli aluks vaikeeta löytää meille yösijaa, koska kaikki hotellit oli joko kiinni tai täynnä. Alettiin jo olla epätoivoisia, mut sit onneks saatiin yöpaikka. Heti kukon kiekunnan jälkeen käytiin aamupalalla ja lähdettiin kävelemään Laosin rajalle. Thaimaan ja Laosin rajana toimi Mekong joki, jonka ylitettyämme oltiin Laosin puolella. Heti rajan toisella puolella huomasi, että ollaan saavuttu lähes kehitysmaahan. Ylitettiin raja, eli Mekong joki sellaisilla super-matalilla veneillä, jotka oli niin hasardin näköisiä ettei mitään rajaa. Mietin siinä, että onneksi ne pikaveneet, joilla jatketaan matkaa eivät ole tällaisia.
Mekong joki, Laos
Heti viisumin saatuamme, menimme etsimään pikavenettä, joka veisi meidät Luang Prabangiin. Meillä ei ollut aikaa mennä slow-boatilla, joten haluttiin pikavene, jonka pitäisi kestää 6 tuntia. Kun tultiin ”satamaan” eli jyrkän rinteen juurelle, jossa oli yksi laho lato ja muutama vene, en meinannu uskoa silmiä! ”Speedboat” oli noin. 6 paikkainen tavallista suomalaista puuvenettä puolet matalampi ja tehty jostain vanerista. Jouduttiin istumaan veneessä polvet suussa ja kun istuttiin sen kyytiin, valehtelematta veneen reunasta oli noin 15 cm veden rajaan. Kaiken lisäks meille jaettiin pelastusliivien lisäks myös kypärät. Syy selvisi kyllä hyvin äkkiä. Kun vene kiihdytti täyteen vauhtiinsa, puristin rystyset valkoisina veneen reunoista kiinni! Välillä oli allokkoja ja pyörteitä joista ajettiin kaasu pohjassa niin että vene pomppi pohja rutisten, välillä joessa oli hirveästi kiviä joita väisteltiin kuin pujottelukeppejä. Kaikki tämä tapahtu noin 80 km/h nopeudessa. Et voin kyl kertoo, et miuta pelotti!! Olin ihan varma ettei myö ikinä selvitä hengissä perille. Kaiken lisäks myöhemmin saatiin kuulla että pikaveneet on oikeasti Laosissa kielletty laissa jo muutama vuosi sitten, koska ne ovat niin vaarallisia! Ja tästä huvista maksettiin vielä yli 30 euroa.
Noh, onneksi maisemat oli sen verta huimat, että matka ei käyny pitkäks. Suurimmaks osaks jokea ympäröi jylhät vuoristot, jotka olivat virheettömän viherpeitteen päällystämiä. välillä rantapenkoilla kasvoi jotain maanviljelyskasveja, usein siellä käveli lauma lehmiä tai vesipuhveleita. Aina välillä ohitettiin jokin pieni kalastajakylä. Puolessa välissä matkaa pysähdyttiin syömään hieman isompaan kylään. Tauon jälkeen huomattiin että meidän vene oli vaihdettu toiseen ja kuskinakin oli uusi naama. Heti ”satamassa” veneessä ilmeni jonkinlaisia käynnistymisongelmia, joka ei ollut uutta meille (vrt. Phi Phi saarten snorklausreissu). Muutaman tunnin ajon jälkeen moottori yhtäkkiä sammui. Kuski tiputti meidät jollekin täysin autiolle pienelle niemekkeelle ja koitti ite korjata moottoria. Otettiin varmuuden vuoksi passit ja rahat taskuun ja katseltiin autiolta saarelta kun mein rinkat hävis veneen mukana. Tilanteessa oli havaittavissa pientä huvittavuutta, kun haaksirikkouduttiin keskelle Mekong jokea, keskelle ei mitään! Noh, onneks kohta vene palasi näkyviin ja päästiin jatkamaan matkaa. Kun kolmannen kerran kuski tiputti meidät rantapenkalle, tilanteesta hävisi kaikenlainen hupi.Aurinko alkoi laskeutumaan ja meillä oli vielä puolentoista tunnin matka kaupunkiin. Pimeällä ei voinut tietenkään ajaa, joten alettiin jo valmistautua siihen että yövytään jossain paikallisessa kylässä.Jollain ihmeellä moottori kuitenkin käynnistyi ja päästiin Luang Prabangiin juuri ennen pimeää. Vaikka tällä hetkellä pikavenereissu tuntuu jo ikimuistoiselta kokemukselta ja siitä pystyy kertomaan vitsejä, niin täytyy sanoa, etten ikinä enää astu jalallakaan vastaavaan veneeseen!!
Luang Prabang, Laos
Kun saavuttiin illan pimetessä kaupunkiin emme voineet uskoa silmiä, tällä kertaa positiivisessa mielessä. Kaupunki oli kaikkea muuta kuin kommunistisen kehitysmaan pölyttynyt hökkelikaupunki. Luang Prabang oli samannäköinen kun oltaisiin saavuttu johonkin pieneen keskieurooppalaiseen alppikylään. Kaikki talot olivat ranskalaisen tyylikkäitä ja kadut värikkäin valoin valaistut. Luang Prabang on varmaan romanttisin kaupunki missä oon käyny (paljon romanttisempi kuin kaikkien tuntema Venetsia). Ensimmäinen päivä vietettiin pyöräillen kaupungin ympäri ja ihastellen talojen kauneutta. Tunnelma oli ihanan rauhallinen ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Seuraavan päivänä käytiin lähellä olevalla vesiputouksella, joka oli juuri niin satumainen kuin kuvat antoivat ymmärtää. Itse vesiputous oli varmaan noin 50 metriä korkea ja sen juurella oli useita vesiammeita, joiden vesi oli niin turkoosia kuin kuvitella saattaa! Päästiin uimaankin niihin, mutta valitettavasti piti kiirehtiä sieltä pois,koska jumbo-kuski (tuk-tuk- kuski) odotti meitä.
Bussimatka Luang Prabang - Vang Vieng, Laos
Samassa jumbossa matkalla vesiputouksille meidän kaa oli saksalainen pariskunta. Ne kertoivat, että kyseinen 6—8 tunnin bussimatka on niin hirveä, että suurin osa oksentaa koko matkan. Onneksi heillä oli jäänyt ylimääräisiä matkapahoinvointipillereitä, jotka ne lahjoitti meille. Otettiin hyvissä ajoin napit naamaan ennen kuin matka alko. Meillä piti olla express bussi mutta se olikin paikallisbussi, joka oli niin kauakana expressistä kuin voi vaan olla. En oo varmaan ikinä istunu niin vanhassa bussissa. Rinkat heitettiin bussin katolle ja niille joille ei riittänyt istumapaikat istuivat muovijakkaroilla bussin käytävällä. Heti kun bussi lähti liikkeelle kaikille jaettiin oksennuspussit :D. Onneks ne pillerit oli aika hyvät, joten pussi jäi käyttämättä. Bussiin tuli myös mies, jolla oli konekivääri olalla, oltiin pikkuisen kauhuisssaan!Sitten joku paikallinen kertoi, että se on vain bussin vartija ryöstöjen varalle. Huh, sehän helpotti paljon :D. Matka oli aivan hirvee ja voin hyvin kuvitelle et ilman niitä pillereitä mieki olisin oksentanu, vaikka en normaalisti pode matkapahoinvointia. Bussin keskinopeus oli varmaan lähempänä 30 km/h tunnissa kuin 40 km/h. Oli pimeetä, joten ulos ei näkyny mitään, mutta tunsin kuinka bussi teki lähes 180 asteen käännöksiä vuoristotiellä. Vasta aamuyöstä saavuttiin määränpäähän.
Vang Vieng, Laos
Joskus pari vuotta sitten eräs Henkka kerto sellasesta joesta, jota pitkin lasketaan autonrenkailla ja pysähdytään erilaisiin baareihin matkan varrella. Siitä asti miulla on ollu mielessä, että sit ku meen Aasiaan haluan tälle joelle! Heti aamun sarasteassa marssittiin siis muiden tuubailijoiden kanssa allekirjoittamaan laput, että järjestäjät eivät ole minkäänlaisessa vastuussa mistään, jonka jälkeen saatiin maksua vastaan kuuluisat auton sisärenkaat. Samaan hintaan kuului tuk-tuk kuljetus joen yläjuoksulle. Heti ensimmäisen baarin sisäänkäynnille meille tarjottiin Lao whisky shotit ja pian huomattiin, että bileet olikin jo täydessä vauhdissa. Aasialaiseen tapaan täälläkin myytin ämpäreitä, johon tuli alkoholin lisäksi pikkusen jotain blandista. Muutaman ämpärin jälkeen laosilainen whisky alkoi maistua jo hyvälle. Ajeltiin renkailla baarista toiseen, joista yhdessä oli sling shot, eli sellainen heiluri, jonka päässä roikkui ja sitten hyppäsi veteen, toisessa oli mutalentopallo, kolmannessa jättiliukuri, neljännessä mutafutis, jne. Noin viidennen baarin jälkeen meille alkoi tulla kiire ehtiä maaliin, joten lähdettiin kellumaan eteenpäin. Pian huomattiin että baarit alkoivat vähentyä ja ilta hämärtyä. Nopeasti tulikin jo pilkkopimeetä ja alkoi olla jo hieman kylmäkin. Maalia ei näkynyt vieläkään joten päätettiin luovuttaa ja otettiin tuk-tuk-kyyti maaliin. Lämpimän suihkun ja ruoan jälkeen lähdettiin tuubailujatkoille. Miksei suomessakin voi baareissa olla riippumatot! oli vähän rentoa makoilla niissä! Seuraavana päivänä Ollin kaveri Elmeri liitty mein seuraan joten pitihän meidän mennä, tubing-konkareina, esittämään sille tubingin saloja. Tuubailu oli ihan järkyttävän siistiä ja koko Vang Vieng oli tosi kiva paikka. Vaikka se oli todella pieni ja siellä ei ollut oikein muuta, kuin tuubailua himoitsevat reppureissajat, niin jotenkin siinä oli semmoinen rento tunnelma ja oli hauska nähdä samanmielisiä matkaajia muista maista. Jah ensi kerralla kun meen Vang Viengii haluun ehdottomasti nähdä ne luolat, joita siellä on, joita ei menty kattomaan, koska mentiin sen sijaan tuubaa toista päivää putkeen.
Bussimatka Vang Vieng – Hanoi
Tätä bussimatkaa odotettiin kauhulla jo Phuketissa ollessa. 28 h tunnin bussinmatka! Netin keskustelupalstoilla tätä matkaa kuvattiin helvetin bussiksi ja kerrottiin kaikkia kauhukokemuksia. Ostettiin nukkumabussiliput, jotka olivat puolet kalliimmat kuin normibussi. Nukkumabussi ei ollut aivan niin hieno, kuin olisi voinut olla, mut kuitenkin nukkumabussi, eli siellä pystyi joten kuten nukkumaan lähes vaaka-asennossa. Ennakko-odotukset eivät onneksi pitäneet paikkansa, ja matka sujui suhteellisen hyvin, ainoana poikkeuksena olivat pysähdyspaikat. Pysähdyspaikat olivat toinen toistaan huonompia, joissa oli toinen toistaan karseampi reikävessa ja toinen toistaan paskemmat ruoat. Tai siis ei myö ees syöty niitä ruokia, ku ne oli niin pahoja vaan ootettiin kuin kuuta nousevaa, että päästään hanoihin mäkkiin. Vietnamin ja Laosin raja oli suhteellisen mielenkiintoinen, kukaan työntekijöistä alkaen ei oikein näyttänyt tietävän mitä siellä pitäisi tapahtua. Virkailijoiden työskentely oli NIIN järkyttävän tehotonta ja hidasta, että meinasi järki mennä.
Hanoi, Vietnam
Ensimmäinen minkä huomasi Hanoista oli thaimaata paljon aggressiivisemmat ihmiset. Myyjät, tuk-tuk-kuskit, taksi-kuskit, kaikki jotka olivat jossain tekemisissä turistien kanssa olivat jotenkin hyvin aggressiivisia ja päällekäyviä. Toinen asia, joka kiinnitti huomion oli keskustan liikenne. Tai en tiiä voiko sellaista skoottereiden,autojen, pyörien, riksojen kaaosta edes kutsua liikenteeksi. Meidän suuret odotukset jotain hyvää ruokaa kohtaan kaatuivat pahan kerran, kun koko Vietnamissa ei ollut yhen yhtä McDonaldsia, eikä mitään muuta länkkäriketjua. Ainoa mikä löyty oli KFC, joka oli ihan kurapaikka. Ei oltu Hanoissa kuin yksi ilta, mutta sekin riitti. En tiedä haluanko sinne uudestaan.
Halong Bay, Vietnam
Hanoi oli vain välietappi matkalla Halong Bayhin, jota monet olivat ylistäneet ja suositelleet. Halong Bay on sadoista saarista muodostunut alue, joka on yksi maailman luonnonihmeistä ja UNESCON perintökohteista. Oltiin varattu valmis pakettimatka, johon kuului kaikki, kuljetus Hanoista, venekuljetus Kat Ba Bayhin (suurimman saaren kaupunki), yksi hotelliyö, yksi yö veneessä ja kaikki ruoat matkalla. Aluksi oli kiva, että pitkästä aikaa sai laittaa aivot narikkaan ja vain rentoutua kun pakettimatkalla ei tarvinnut itse mitään järjestellä. Loppumatkasta kaikkia alkoi vain ärsyttää pakettimatka, koska aasialaiseen tapaan kaikki oli järjestetty päin helvettiä tai oikeastaan mitään EI oltu järjestetty. Ruoka oli ihan kuraa. Thaimaan herkkujen jälkeen se ei yksinkertaisesti maistunu miltään! ja sitä oli ihan liian vähän niin että kaikille jäi aina ruoan jälkeen nälkä. Myöskään Kat Ba bayn ravintolat ei päässeet ilahduttamaan. Koko Halongissa olo ajan keli oli todella sumuinen joten vuoria ei edes kunnolla näkynyt. Iloksemme päästiin myös istuskelee bussissa muutaman tunnin. Ainoa Halong Bay- pakettimatkan valopilkkuja oli yöpyminen puisessa kolmikerroksisessa laivassa. Laiva oli todella hienot ja hytit olivat hienommat kuin ruotsin laivalla. Yöllä oli todella siistin näköistä kun yhdessä lahden poukamassa oli useita kymmeniä vastaavia pieniä laivoja, jotka oli valaistu värikkäillä valoilla. Kolmen päivän Halong Bayn olisi voinut typistää yhden päivän matkaksi. Luonnonpuistossa käyminen, kajakointi, luolassa käynti ja KatBa bayn olisi voinut jättää kokonaan välistä.
Bussimatka Halong Bay- Hai Phong, Vietnam
Tämän matkan erikoisuutena oli koko reissun hulluin kuski paikallisessa bussissa. Ajettiin koko muutaman kymmenen kilometriä sekä töötti että kaasu pohjassa. Katteltiin kauhistuneina hullukuskin tekemiä ohituksia, joista jokainen oli noin sentin päässä törmäyksestä. Vietnamissa yleensäkin oli aivan järkyttävä tööttäilykulttuuri, kaikki (etenkin bussit, joilla matkustettiin) tööttäilivät koko ajan. Tööttiääniä oli eri sointuja eri äänenpainoilla ja voimakuuksilla. Vietnamissa oli myös normaalia, että bussit ohittelivat kaikki muut, myös henkilöautot. Henkilöautot ajoivat paljon hiljempaa kuin raskasliikenne. Ohitukset saattoivat lähteä ihan milloin tahansa, ylämäessä, ulkokaarteessa, sisäkaarteessa, oikealta, vasemmalta, ihan mistä vain. Aina kuski luotti siihen, että vastaantuleva väistää. Monta kertaa oltiin jo varmoja, että nyt kolahtaa, mutta onneks turvassa selvittiin.
Hai Phong, Vietnam
Hai Phongista ei jäänyt oikeen muuta käteen kuin se, että se oli kolmanneksi suurin kaupunki, jossa ei kommunismia paljoa peitelty. Oltiin varmaan ainoat länkkärituristit siellä koska meitä tuijotettiin joka paikassa. Se oli kuitenkin aika varakkaan oloinen kaupunki, koska siellä oli joka kulmassa elektroniikkakauppoja ja suhteellisen hienoja autojakin. Mentiin Hai Phongiin oikeastaan vain siks, että meidän lento lähti sieltä.
Ho Chi Minh City ( Saigon), Vietnam
Saigon on Vietnamin suurin kaupunki ja sen huomasi, etenkin liikenteestä. Saigonissa on kuulemma yli 5 miljoonaa skootteria ja pahimmillaan ilta-aikaan tuntui siltä, että ne kaikki oli samaan aikaan liikenteessä. Risteykset olivat aivan täynnä skoduja, välillä niitä tuli myös jalkakäytäville niin että jalkakäytävätkin olivat täynnä mopoja. Sitä on oikeesti vaikea kuvailla kui paljon niitä oli. Kolmen päivän aikana ei pystytty lopettamaan ihmettelmästä sitä määrää!! Saigon oli myös ehdottomasti länsimaalaisin kaupunki ja kehittynein, korkeine rakennuksineen. Myö päätettiin olla menemättä mihinkään rantakaupunkiin kun ei jaksettu enää istua bussissa. Jälkeenpäin päätös oli ehkä vähän huono, koska Saigonin kokoisessa kaupungissa etenkin niin lämpimällä kelillä ei jaksanut oikein olla eikä ollut enää loppuaikana tekemistä. Käytiin kattomassa vietnamin sodan tunneleita Cu Chi tunneleita, jotka tosin oli tehty niin turistinähtävyydeksi, ettei niitä tunneleita edes kunnolla nähty. Ryömittiin yhtä tunnelia joku 30 metriä ja mie sain järkyttävän ahtaanpaikan kammon, joten ehkä se oli ihan hyvä ettei enempää ryömitty siellä. Niitä on Cu Chi alueella yli 200 km. ja niitä on kolmessa kerroksessa. Käytiin myös vietnamin sotamuseossa, joka oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Vietnamin sodasta on varmasti paljon vaiettua asiaa ja siellä museossa oli osa siitä esillä. Ite en ainakaan tiennyt sitä kuinka paljon jenkkisotilaat olivat levittäneet erilaisia myrkkyjä ja kemikaaleja vietnamin alueelle. Museossa oli kuvia sodan jälkeen syntyneistä epämuodostuneista lapsista ja se ei ollut kaunista katseltavaa. Se oli aika järkyttävää ja sykähdyttävää, miten vielä 90- luvun lopulla saattoi tapahtua noin kauheita asioita muun maailman tietämättä. Tai oikeastaan muun maailman vastustamatta. Epämuodostuneita ja vammautuneita ihmisiä näki ihan elävästikin vietnamissa, mm. meidän hotellin omistaja oli lyhytkasvuinen mies, jolla oli surkastuneet kädet sellaisiksi ihan lyhyiksi.
Yksi saigonin parhaista antimista oli Pro.Kebab joka löytyi ensimmäisenä päivänä, ja jossa vierailtiin joka päivänä siellä ollessa. Dönerkebab oli lähes yhtä hyvää kuin bb-rulla!
Saigon oli mein loppustoppi ennen palaamista takaisin Phukettiin.
Reissu oli todella antoisa ja unohtumaton. Jos saisi suunnitella matkareitin uudestaan jättäisin ehdottomasti Halong Bayn ja koko pohjois-vietnamin välistä ja lähtisin suoraan etelävietnamiin ja kävisin Hoi Anissa ja Nha Trangissa ja muissa rantakaupungeissa. Jos oltaisiin pysytty tässä alkuperäisessä suunnitelmassa oltaisiin keretty käydä myös Kambodzassa, MUTTA ei voi tietää ennen kuin ite kokee. Toisaalta Laos oli todella positiivinen yllätys ja siellä olisin viihtynyt pidempääkin, sinne jäi vielä monia paikkoja näkemättä ja monia asioita tekemättä. Siinä missä Laos ylitti odotukset vietnam alitti. Reppureissaaminen oli myös toinen iloinen yllätys. Rakastuin siihen ihan täysillä ja harmittaa etten oo lähteny reissaa nuorempana. Toisaalta suurin osa reissaajista kehen törmättiin oli meitä vanhempia, joten kyllä meilläkin on vielä paljon aikaa. Se oli paljon helpompaa kuin luulin ja paljon siistimpää kuin voi mennä milloin, mihin ja miten ikinä haluukan. Joka paikassa tapasi samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa oli kiva vaihtaa kuulumisia ja kysellä hyviä matkavinkkejä.
Nyt on taas ihana olla takaisin "koti" Phuketissa. Täällä tuntuu kaikki paikat jo niin ihanan tutuilta ja turvallisilta. Liikennekin on niin hiljaista kun kukaan ei tööttäile jatkuvasti!
Kuulemisiin,
AK
