sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Kuvia

 Tässä on kuvia Aucklandista. Tosi nätti kaupunki. Paljon hienoa arkkitehtuuria.

Tässä on Aucklandin merkittävin maamerkki.
 Bay of Islands. Nättii..
 Edelleen sama paikka. Tooosi hienot maisemat.
 Ninety Miles Beach. Tuolla rannalla on virallinen moottoritie, mut ei mein autolla ollu kauheesti asiaa.
 Edelleen sama ranta.

 Hiekkadyynit lähestyy. tässä ne näyttää vielä niin pieniltä.

 tässä ne ei enää oo kovin pienet ku kiipee tuon kerran ylös.



 Veneretki. Delffiinit ui ihan mein veneen alapuolella mut oltiin just vessassa ni missattiin ne. :(



 Tässä ollaan valmiina lähtöön canyoningiin.
 Benjin hyppypaikka.!


 kuumaakin kuumemmat lähteet.
 Tässä on  nyt vaaan osa kuvista. jatkoa seuraa..

perjantai 6. toukokuuta 2011

Sweet As, New Zealand!

 Heips,

Pääsiäislomat on nyt valitettavasti lomailtu ja tili tyhjennetty. Viimeeks ollu näin vähän rahaa tilillä sillo joskus 12- vuotiaana ku sain oman pankkitilin, et ei hyvin mee :D Mut onneks on kuvia ja muistoja senki edestä, et ehkä ne sit lämmittää kylmänä syyspäivänä kadulta herätessä.

Lennettiin siis pääsiäslomaksi Uuteen-Seelantiin Aucklandiin. Ennen koulun alkua käytiin jo Ollin kanssa eteläsaarella ja nyt oli pohjoissaaren vuoro. Meitä lähti sinne aika sekalainainen seurakunta. Mie, Tammy, Anthony ja Olli K (Kinnunen :)) lennettiin sinne ensimmäisinä. Ensimmäisenä päivänä tutustuttiin vaan kaupunkiin ja löydettiin aivan ihana foodcourt, missä oli tarjolla kaikkien aasialaiskeittiöiden herkkuja. Mie uskaltauduin ekaa kertaa kokeilee Thaimaan ykköstä eli fried noodles with chicken- iä thaimaan ulkopuolella ja se kannatti! SE oli melkein yhtähyvää ku Justinilla Thaimaassa ehkä jopa parempaa!! Samaisessa foodcourtissa käytiin sit ainaski kolme vai neljä kertaa :P Ekana iltana mein hostellin baarissa oli tyttojen ilta ja tytöt sai ilmaisia juomia, joten myö käytettiin se hyväks. Baarin työntekijät tykkäs meistä niin kovin et ne sit tarjoili meille ilmaisia juomia koko ilta ni mein ei tarvinnu ite maksaa mitää.
SEuraavana päivänä meillä oli tarkotus tavata viides matkakumppani -kanadalainen Vincent, hakea auto vuokraamolta ja ottaa suunta kohti kaukaista pohjoista. Pojat oli vuokrannu semmosen 8 paikkasen minipakun ja sillä sit lähdettiin taittaa matkaa. Ensimmäinen kohde oli Bay of Islands, joka on nimensä mukaisesti alue, missä on paljon paljon pieniä kauniita saaria. Mieki pääsin ajaa ja se vaati aluks pientä totuttelemista ku se oli automaattivaihteinen ja liikenne vasemmanpuoleista. Seuraavana päivänä lähdettiin ajamaan vieläkin pohjosemmaks tavoitteena uuden seelannin pohjoisin kolkka. Matkan varrella nähtiin toinen toistaan upeampi rantoja ja yhdellä pysähdyttiin uimaan. Vesi oli yllättävän siedettävää ja nyt oon sit uinu Tyynessä Valtameressä! Uuden-seelannin pohjoisosa on pitkä niemi, lännessä on Tasman Sea ja idässä Tyyni Valtameri. Länsirannikolla menee Ninety Mile Beach, joka on ihan virallinen moottoritie, mikä menee kirjaimellisesti rannassa. Siellä kehotetaan kuitenkin ajamaan vain tietyntyyppisillä autoilla. Normaaleita autoja varoitetaan ajamasta siellä, koska ne usein juuttuvat hiekkaan ja nousuveden aikaan huuhtoutuvat mereen. Niitä kuulemma näkee siellä aika paljon. Myö kuitenkin "vahingossa" ajettiin sinne ja vähän matkaa rantaa pitkin. Näky oli aivan huikee, kun ei pystynyt oikein erottamaan vesiviivaa horisontista ja ranta jatku silmien ulottumattomiin. Kaikki kokeili tietty rannalla ajamista ja sit ku mie pääsin rattiin niin innostuin vähän liikaa, kiihytin vähä kovemmi ku muut ja mutkittelin vähän, kunnes Vincent alko huutaa korvaan et mitä hittoo teen. Sen jälkeen miulla oli sit ajokielto kahtena seuraavana päivänä :(. Ninety Miles Beachin jälkeen vuokrattiin semmoset puolikkaat surffilaudat ja suunnattiin hiekkadyyneille. Just ennen ku pääsin sanomasta " toivottavasti ne on sit ihan kunnon dyynit eikä mikään hiekkalaatikko" valtavat hiekkadyynit avautu mein silmien edessä. Mie en oo nähny Kalajoen hiekkasärkiä, joten en osaa sanoo mitä ne oli siihen verrattuna, mutta ne oli valtavat. Tuntu että oltais oltu jossain aavikolla, koska dyynien loppua ei pystynyt näkemään. Sen lisäks et ne oli aivan älyttömän hienot niin päästiin laskee niitä mahaltaa surffilaudan päällä. Kyllä niissä vauhti kerkes kiihtyy sen verta et rupes jännittää miten sitä selvii kolhuitta. Se oli kuitenki aivan äly siistii! Oltiin siellä auringonlaskun aikaan, joten oltiin lähes ainoat ihmiset siellä, mikä teki siitä viläkin siistiimpää. Meillä oli tarkotus keretä kattomaan auringonlaskua Cape Reingaan, joka on kallioniemeke, jossa on majakka ja joka on pohjoisin piste. Ei aivan keretty auringonlaskuun vaan saavuttiin jo pimeän aikaan. Cape Reingassa Tasman Sea ja Tyyni Valtameri kohtaa enkä tiiä oliks se vaan mein mielikuvitusta, mutta ihan ku meressä pysty erottamaan selkeen rajan, missä tyyni ja myrskysä vesi tapas toisensa.
Kolmanneks aamuks oltiin varattu venareissu saaristoon. Vene oli iso purjevene ja siellä oli parisenkymmentä matkustajaa mein lisäks. Mein onneks keli oli mitä mainioin veneellä chillailuun. Juuri kun mentiin Tammyn kaa vaihtaa bikinit päälle niin delffiinit ui mein veneen viereen. Ne oli ihan veneen alapuolella ja kaikki sai mahtavia kuvia niistä ja pääs näkee ne, paitsi myö :(. Pysähdyttiiin yhdelle saarelle kattomaan maisemia huipulta, kajakoimaan ja snorklaamaan. Snorklaus oli kyl ihan yhtä tyhjän kaa, ei siellä näkynyt paljoo mitää, vaikka luvattiin että pystyy näkee jopa rauskuja. Ehkä parasta oli hyppiminen veneen kannelta. Juuri kun meille alettiin tarjoilla lounasta niin joku mies viereisestä veneestä otti oman vesiskootterinsa esille. Myö sit tervehdittiin sitä ja mie ihan vitsillä kysyin et antaisko se meille kyydin ni se sit menikii hakemaan pelastusliiviä. Mie ja Olli päästiin sen kyytiin ja mie viel sain olla vähän pidempää ku Olli ku olin ensimmäinen. Vitsit et se ajo hyvin! Mie olin lähes koko ajan ilmassa ja huusin kurrku suorana. Olin moneen otteeseen jo tippumassa veteen mut sit sain jotenki pidettyy itteni skootterin päällä. Se oli ihan huippuuu!! HArmi et mein piti lähtee takasi satamaan niin meil ei ollu enempäää aikaa ajaa sen skootterilla.

Pohjoisen jälkeen palattiin takaisin Aucklandiin, missä mein oli tarkoitus tavata loput porukasta, mutta ennnen sitä vietettiin kokonainen päivä canyoningin parissa. Canyoning oli lyhyesti sitä, että kiivettiin aluksi joku 400m ylöpäin ja sitten laskeuduttiin sama määrä narun varassa vesiputouksia pitkin ja välillä hyppien alas. Maisemat oli tietenkin huikeet! Illalla mein koko poppoo oli sitten koossa eli 12 ihmistä. Seuraavana aamuna lähdettiin etelään suuntana Waitomon luolat. Kaikki muut olivat varanneet Black Water Raftingin eli rafting tuubeilla Waitomon kuuluisissa luolissa. Mie ja tammy päätettiin skipata se, koska meillä ei ollut varaa siihen. Myö sit mentiin ihan perinteiselle kävelykierrokselle luoliin. Luolat oli perus tippukiviluolat, joita oon nyt nähny tarpeeks! Ainoo erikoisuus oli kiiltomadot, joita löytyy vain Uudesta-seelannista ja joistain Australian osista. Kiiltomadot näkyivät vain pimeessä ja niitä oli niin paljon, että näytti siltä kun olis kattonu tähtitaivasta tai sitten miljoonia pieniä ledivaloja. Ne oli aika siistit.

Seuraava pysäkki oli Taupossa. Tähän mennessä keli oli mitä mainioin, mutta kun päästiin Taupoon niin se muuttui surkeeks. Sillä välin kun muut menivät kylpylään myö mentiin toteuttaa mein reissun ykköstavote, benjihyppy! Saavuttiin benjihyppypaikalle 10 min ennen kuin se sulkeutu. Siellä ei ollut jonoa koska sato vettä ja se oli kohta sulkeutumassa. Allekirjoitettua kaikki laput ettei yritys oo vastuussa mistään vahingoista mitä meille voi käydä ja maksettua 150 dollaria, puettiin haarniskat ylle hyppysillalla. Hyppypaikka oli superkauniilla paikalla. Hyppyri tuli kalliokielekkeen ulkopuolelle ja se oli 47 metriä turkoosin joen yläpuolella. Allekirjoittaessa niitä papareita miulle alko tulla jo kylmiä väreitä ja kädet täris hullun laillla puhumattakaan sit siitä ku käveltiin siinä hyppyrillä. Myö tehtiin tandem hyppy eli hypättiin yhdessä ja haluttiin tehdä vesikosketus. Miuta pelotti ihan sikana se, et ku mein piti pitää kädet yhessä ni mitä jos mein ote olis irronnu ja oltais tultu pää edellä veteen. Siinä sit seisottiin reunalla ja mie katoin 47 metriä pudotusta alaspäin ja vaik se kuullostaa ihan nössöltä ni siinä seisoessa se ei tasan tuntunu nössöltä. Mein oli tarkotus laskea kolmeen mut ei hypätä viel ja sit laskea uudestaan kolmeen ja sit hypätä oikeesti mut sit se nainen mein takana rupes laskee ja kaiken lisäks se laski 3-2-1 eikä 1-2-3 niinku myö oltiin suunniteltu ni ei siinä sit ollu vaihtoehtoja ku kaatua alaspäin ykkösellä! Ekat murtosekunnit oli kyl ihan kauheita mut samalla mahtavat! Mut sit ku se vetäs meit ekaa kertaa ylöpäin ni sen jälkeen se ei enää tuntunu paljoo miltää. Hypyn jälkee oli kyl niin voittajaolo että!!! Lähdettiin sit siitä suoraan luonnon kuumiin lähteisiin. Se oli siis ihan kirjaimellisesti luonnon oloissa eikä rakennettu kylpylä niinku se usein on. Bussillinen ihmisiä oli jo varannu paikkansa höyryävän kuuman veden puron poukamista. Aluks se tuntu tosi kuumalta mut siihen tottu nopeesti ja sit siitä purosta pääs pulahtaa jääkylmään jokeen, et se jotenki kaukaisesti muistutti saunaa, ku menee kuumasta kylmään.
Toinen päivä Taupossa meni pelkästään hostellilla chillatessa. Mein oli tarkotus mennä vaeltaa yks maailman parhaista yhden päivän vaellusreiteistä ja kiivetä Mt. Doomille Taru Sormusten Herrasta leffasta mut sää sotki kaikki suunnitelmat. Vaellusreitti oli suljettu ja ulkona tuuli superkovaa ja sato vettä ni päätettiin jäädä hostellille lataa paukkuja. Edellisenä yönä oli ollu kova myrsky joka oli kaatanu paljon puita sähköverkkojen päälle, joten sähköt oli poikki koko kaupungista lähes koko päivän. Illalla yritettiin mennä leffaan ku sähköt oli palannu mut viiden minuutin jälkeen ne katkes taas ni ei sit nähty mitään. Oli kyl aika ainutlaatuinen tunnelma ku mein hostelli oli ihan täynnä ja kaikki istu ”olohuoneessa” pelkästään kynttilävalossa ja sit yks tyyppi soitti kitaraa ja laulo J
Taupon jälkeen oli vuorossa Rotorua, joka on uuden seelannin las vegas, en tiiä kyl miks. Koko kaupunki lepää vulkaanisesti aktiivisen alueen päällä, joten siellä haisee rikki koko ajan ja kuumia mutakylpyjä on maksullisia ja maksuttomia joka paikassa. Siellä on myös muutamia geisiirejä jotka räjähtelee tietyn väliajoin. Mie halusin kovasti nähdä geisiirin mut miun halu hiipu kun selvis et se maksais vähintään 30 dollaria. Se on tietty vaan noin 15 euroa mut kaiken rahantuhlaamisen jälkeen sekin tuntu paljolta yhdestä geisiiristä. Mie ja Olli päätettiin sit lähteä maastopyöräilemään maan parhaimpia maastopyöräilyreittejä. Alue oli valtava metsä, jossa meni eritasoisia kävely-, pyöräily- ja ratsastusreittejä. Otettiin kartta, jossa meni reittejä ristiin rastiin, joten se oli aika hyödytön loppupeleissä. Koko alkumatkan meillä oli vaikeuksia löytää hyvä reitti, koska monet reitit oli joko kokonaan suljettu tai ne oli auki mut sit ku pyöräiltiin ni kesken kaiken siellä olikin puita maassa. Toisin sanoen koko eka tunti meni enemmän pyörää kantaessa kun sillä istuen. Miulla alko jo mennä vähän hermot, mut sit päätettiin pyöräillä ihan tietä pitkin korkeimmalle huipulle. Sieltä lähti sit reitti, joka mein onneks oli puhdas kaatuneilta puilta joten päästiin oikeesti ajamaan kauemmin kuin 10min kerralla. Pyöräiltiin sit yhteensä reilu pari tuntia ja se oli kyl ihan hiton hienoa!! Maisemat ei ollu yhtä hyvät ku sillo ku pyöräiltiin toisen Ollin kanssa Queenstownissa mutta ite pyöräileminen oli paljon parempaa koska ne reitit oli suunniteltu just pyöräilyyyn ni ne oli välillä tosi kapeita ja haastavia etenki miulle. Mutta se oli NIIIN hauskaa!!
Rotoruassa mein hostellilla oli sisäkiipeilyseinä, joten tietty miun ja Ollin piti päästä kokeilemaan sitä. Mie oon pitkään halunnu kokeilla kiipeilyä ja tykästyin siihen heti! Siellä oli monia eritasoisia seiniä ja kiivettiin siellä kahtena päivänä. Oikeesti mie toivon ihan sikana et pääsisin tekee sitä useemmin. Mie jo etin yhden kiipeilyseinän täältä Melbournesta mut se vaatii tietty vähän rahaa, 30 dollaria kerta!! Et en oo ihan heti menossa nyt ku tilillä on 200 euroa vaan :D Rotoruassa käytiin myös shoppailemassa pienesti ja tehtiin raftingi josta oon haaveillu pitkään. Valitettavasti se ei vieläkään vastannu ihan miun toiveita. Se oli tosi siis todella kaupallinen, niin että mentiin vedessä vaan maksimissaan 2 kilsaa. Mentiin maailman korkeimmasta kaupallisesti käytetystä vesiputouksesta joka oli 7 metriä korkee. SE oli kyl siistiä. Myö tietenkiin kaadettiin vene, mut se oliki sit ainoo kohokohta. Muu aika vedessä meni melkeinpä siihen et ootettiin muita veneitä tai sit ootettiin kuvaajaa ja sit poseerattiin valokuvaajille. Et mie olin sit ihan hiton pettyny ku mein opas ilmoitti et tää oli tässä! Raftingi oli siis matkan kovin pettymys ja mie edelleenki ootan et pääsisin tekee kunnon koskenlaskuu, ehkä sit Suomessa pääsis kokeilee ”kunnon” koskenlaskuu. Rotoruassa syötiin myös maailman parasta intialaista ruokaa, nään vieläkin unta siitä!
Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunu ja tuhlattiin kaikki rahamme Tammyn kanssa. Reissun parasta aikaa oli se kun matkustettiin vain viidestää, koska sit ku meitä oli 12 ni matkustaminen alko olla vähän rasittavaa. Niin isossa porukassa ilman mitään selkeitä suunnitelmia oli välillä melko raskasta enkä ikinä enää tee samaa virhettä uudestaan. Jälkeenpäin olis ollu todella kivaa jos meitä olis ollu vaan 5 koko matkan ajan.
Uuden-Seelannin pohjoissaari on täysin erilainen kuin eteläsaari. Monet kyselivät kummasta tykkäsin enemmän ja se on tosi vaikee valinta. En oikeastaan osaa sanoa, koska saaret poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä. Eteläsaaren perusmaisemakuva, ainakin missä myö oltiin, on aika vuoristoista ja karua. Suurimmaks osaks se on paljasta karua maata kun taas pohjoisella saarella kaikki on vihreän pellon peitossa, kaikkialla on supervihreetä. Pohjoisella saarella asuu suurin osa väestöstä ja sen kyllä huomaa! Eteläisellä saarella oli välillä tosi autio olo eikä ihmisiä ollu läheskäään niin paljon kuin pohjoisessa. Pohjoissaarella asuu myös varmaan 95 prosenttia alkuperäisväestöstä, maoreista, kun taas etelässä heitä ei nää lähes ollenkaan. Eteläisellä saarella suurin osa ihmisistä joihin törmäsi oli turisteja ja reppureissaajia. Haluun edelleen ehdottomasti mennä käymään Uudessa-Seelannissa ja kun saan rahaa ni varmasti meenki. Uusi-Seelanti on maailman paras maa seikkailunhalusille ulkoilmaihmisille. Siellä on NIIIIN paljon tekemistä ja näkemistä! Se on oikeesti vaikee käsittää enne ku menee sinne. Siellä pitäis viettää vähintään muutama kuukausi, jotta pääsis tekemään kaikkea mitä haluis. Miuta edelleen harmittaa ettei taaskaan päästy kunnolla vaeltamaan edes päiväretkelle.  Australiassa pääsee tekee varmaan lähes kaikki samat asiat mutta Australia on sit taas niin paljon isompi et matkustaminen paikasta toiseen vie niin paljon enemmän aikaa. Mut parasta Uudessa-Seelannissa on se et yhden maan sisällä pystyy näkee niin erilaisia paikkoja. Uudessa-Seelannissa sie näät vihreitä niidynmaita, karuja vuoristoja, jäätiköitä, sademetsiä, ihania rantoja turkoosine vesineen, jäätikköjärviä, kuumia lähteitä, tulivuoria, geisiirejä, lunta, hiekkadyynejä, jne….. Se on käsittämätöntä miten maisemakuva muuttuu ihan pienenkin etäisyyden sisällä.

AK


lauantai 16. huhtikuuta 2011

aika juoksee

En muista milloin viimeeks on tullut kirjoitettua tätä. Aika menee niin nopeesti. mie alan jo nyt kauhulla odottaa koulun loppua ja sen jälkeistä tyhjyyttä ja ikävää joka valtaa miut. Mut okei ennen enempää masentumista yritän kertoo mitä täällä on viimeisten kuukausien aikana tapahtunu.

Lyhyesti, täällä ei oikein oo mitään kummallista tapahtunut. Yhdessä vaiheessa miun arki koostui aika pitkälti siitä, että kävin vaan koulussa, töissä, salilla ja haengailin tyttöjen kaa kämpil ja välil kävin ulkona. Nyt miun työvuorot on vähennetty kahteen viikossa mikä on rahantulon kannalta huono asia mut miun henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta erittäin hyvä asia. Kolme kertaa viikossa siinä paikassa oli henkisesti aika rasittavaa koska en vieläkää oikein tykkää olla siellä töissä. Yritin käydä pelaamassa korista pari kertaa, mutta ei siitä sit oikein tullu mitää useiden seikkojen takia, mitä en nyt jaksa ruveta puimaan. Ja se oli kyllä ihan oikea ratkaisu, koska nyt niiden reenit siirty toiseen paikkaan ja ne on tosi tosi kaukana, et miul menis hitosti rahaa ja aikaa käydä niissä. Sen sijaan ollaan pelattu täällä sählyä :D Ei vitsit et tuntu jotenki hyvältä ku pelattii sählyy ekaa kertaa. Tuli heti jotenkin niin kotoinen olo :)

Miuta on oikeestaan alusta saakka tänne tulon jälkeen vaivannu yskä, ja se ei vieläkään oikein parane. Oon syöny antibiootteja ja oon suihkuttanu suihketta mut ei oikein auta. Eka lääkäri jolle menin ehotti et miul olis astma! Johon mie tietysti reagoin et VV, ei voi olla. Toisella kertaa lääkäri sano et on ollu hinkuyskää liikkeellä, jee.En nyt tiiä et mikä mahtaa olla, mut mie tuun hulluks jos tää ei parane. Ja saan muutenki kohta kantiskortin paikalliselle YTHS:lle. Muuten oon kyl ollu ihan terve. Kaikki mein kämpässä olijoista on lihonnu jonkui verran aina 5 kiloon saakka, joten meillä on nyt menossa Suurin Pudottaja-haaste. SE alko viime viikolla ja kestää kuukauden. Jokainen maksaa 20 dollaria ja eniten pudottanut saa rahat. Lisäks joka viikko on punnitus ja jos painoa lisääntyy jossain vaiheessa edellisestä viikosta ni sit joutuu maksamaan 5 dolsuu kassaan. Et nyt on vähän motivaatiota tohon painonpudotukseen. Täytyy kyl sanoa et ei miun painonnousu ei kyl johdu siitä et olisin syöny epäterveellisesti vaa enemmänki siitä et oon syöny ihan liikaa. TAmmy miun kämppis on syömisen suhteen ihan täysin samanlainen ku mie, ni sit myö tääl kaks possuu ahdetaa ruokaa koko aja naamarii vaik ei olis edes nälkä. Lisäks ku tuntuu ettei koskaan saa tarpeeks unta ja koko ajan on väsyny ni sit alkaa syömää jotain.

Niin tässä kirjoitusten välissä kerkesin täyttää vuosia. Oli ihan mahtavat synttärit siihen saakka kunnes synttärisankari sammui omaan sänkyyn. Seuraavana päivänä käytiin kattomassa F1-kisoja Melbournen keskustassa. Edellisen illan jälkeen olo oli ymmärrettävästi hieman väsyneehkö, joten ei kauheesti seurattu oheisohjelmaa vaan maattiin vaan nurtsilla, niinku tääl suurin osa tekee aina hyvällä säällä. Tutustuttiin ensiapumiehiin, jotka vei meit sit kattomaan kisaa ihan varikkopilttujen viereen johonki henkilökunnan puolelle. Siitä oli kyl tosi hyvät näkymät ja mie vähän toivoin et olis tullu jotain kolareita tai jotain ku oltiin ihan siinä radalla melkein, mut ei paljoo tapahtunu ja formulat on kyl varmaa tylsin urheilulaji seurata paikan päältä. Kohokohta oli se kun kisa ratkes ja viimene auto ajo maaliin, niin kaikki ihmiset ryntäs radalle ja myö siinä rytäkässä myös. Ihmiset oli ihan hulluja kaikki vaan paineli aitojen ja kaikkien yli ja ali ja ihan miten sattu ja kiipes varikkomuurin päälle. Myö tietty seurattiin perässä. Nähtiin palkintojen jako ihan 30m etäisyydeltä ja nähtiin kaikki pilttuut ihan lähietäisyydeltä, autot, ei nähty Schumia!! Nähtiin kärkikolmikko ja DAvid Coulthard ja sit nähtiin myös Gossip Girlistä joku miesnäyttelijä, en muista sen nimee. Sit ku lähdettiin valumaan kotia kohti niin nähtiin Lamborgini seisomassa valoissa ja mie tietty ryntäsin ottaa kuvaa siitä. Siinä istuiki joku nuori kuski ja myö sit poseerattiin sen auton kaa ja sit kysyttiin sen numeroo et se vois ajeluttaa meitä mut sit valot vaihtu vihreiks. Se yritti sanoo meille sen nimee et oltais otettu yhteyttä facebookin kautta, mut ei kuultu sitä kunnolla. ET siinä meni mein elämän tilaisuus!

Täällä huomaa, että syksy alkaa tulla ja talviki lähestyy pelottavaa vauhtia. Etenkin öisin alkaa olee jo tosi kylmä. oon joutunu muutamana yönä laittaa jo lämmityksen päälle. Päivisin on välillä viel ihan lämmintäkin. Viime viikolla meil oli jotain välikokeita, mut en vielä tiiä miten ne meni. Toivottavasti meni läpi. Miusta on tullu kyllä super laiska koulun kanssa täällä ollessa. Mitähän vielä on tapahtunu. Niin sain tossa viime viikonloppuna sakot junassa juomisesta. Oli kyllä tyhmin juttu ikinä. Kaikki ties ettei junassa tai julkisesti saa juoda ja kaikki sano miulle et älä ota sitä kaljapulloa mukaan. Mutta mie tietty ajattelin et aika huono tuuri pitää olla et törmään poliiseihin ja jos törmään ni luotin siihe et voin vedota siihen et oon tietämätön vaihtari. Noh, niillä on ihan saletti joku tutka jossain, koska yhdellä pysäkillä ne sit osu just oikeesee vaunuu ja näki miun pullon. Mie en nähny niiden lähestyvän mut miun  kaverit näki ni ne sit yritti piilotella sitä pulloa. Ne näki sen ja käski ulos junasta ja kysy kaikki tiedot ja sakkolappuhan siitä rapsahti. yritin sanoa etten tosiaan tienny ettei junassa saa juoja ja ne olis ehkä uskonu sen mut koska miun kaverit yritti piilotella sitä ni se ei sit menny läpi. 170 dollaria!!!JES! Sit mentiin kasinolle. SE oli miun eka kertaa ikinä kasinolla ja se oli kyl ihan ku Vegas-leffoissa. Ihan sikana kaiken maailman pelejä. Mie ja tammy pelattiin semmosta tietokone rulettia, koska siinä on varmaa maailman helpoin voittaa rahaa. mie Laitoin sisään 50 dollaria ja otin sit jonkui tunnin pelaamisen jälkeen 149 dollaria ulos. Et melkein sain voitettuu rahat sakkoihin. Ja mie kyl pelasin super varovaisesti ku pelkäsin et häviäisin, et jos olisin ottanu vähä enemmä riskii ni olisin ehkä voinu voittaa enemmä. Mut olin kyl superilone miun saldosta nimittäin viime voitto oli joskus sata vuotta sitten divassa vai oliko kännärissä 30euroa.

Aika menee vaan niin nopeesti täällä eikä tunnu edes siltä että myö tehtäis oikein mitään täällä. Ollaan nyt yritetty patistaa itteemme lähtee tutustuu kaupunkiin ja sivistää ittemme museoihi mut toistaseks se on ollu vaan puhetta. Toivottavasti huomen tai viimeistää uuden-seelannin jälkeen asian laita muuttuu sillä ei täällä enää kovin pitkää keretä olla. Ens viikon tiistaina alkaa vihdoin ja viimein pääsiäisloma ja myö lähdetään porukalla uuteen-seelantiin!!! en malta oottaa lomaa ja matkustamista!! tuntuu et matkustamisesta on jo taas kulunu nii pitkä aika, et alkaa olla ikävä päästä taas lentokoneeseen ja reissun pääälle :)

Tää on nyt supertyhmä tää miun kirjoitus tällä kertaa ku miusta tuntu et on pakko kirjoittaa jotain ku en oo pitkää aikaa kirjoittanu mut sit en oikein tienny mitä pitäis kirjottaa. Yritän laittaa vaik sit jotain kuvia :)

Tässä on nyt se Lambo! Miuta vieläkin ärsyttää ettei kuultu kunnolla omistajan nimee, olisko ollu vähän helmi ku se olis vieny meit ajelulle :D

Ennen ite formula-kisaa siel alueella on vaik minkälaista tekemistä, mm. siel on sikana vanhoja ja uusia autoja esillä. Mie pääsin ihan istuu formula-auton sisää. Ei se mikää tilaihme auto kyl oo.


Tässsä on se paikka mistä seurattiin kisan alkupuolta. Oikeella näkyy varikkopilttuut.



Mein paikat olis ollu täydelliset jos oltais viel nähty  taulu. Ihmiset meitä vastapäätä makso jotain 600 dollarii niiden paikoista..



Tässä näkyy ku ihmiset alkaa puskee radalle ja varikkomuurin päälle.



Tää mies pitäis olla tuttu kaikille Gossip Girl- iä seuraaville.






Toivottavasti miul on ens kerralla enemmän kerrottavaa ku tullaan takasi uudesta-seelannista.

Heippa :)
AK

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Kuvia alkumetreiltä





Okei, tää blogspot vamuttaa jotain ni nää kuvat on ihan sekalaisessa järjestyksessä, enkä jaksa tapella sen kanssa.Yläpuolinen kuva on Sydneysta. Kuvassa oleva silta on oopperatalon ohella Sydneyn toinen tunnettu maamerkki. Alapuolinen kuva on otettu juurikin tuolta sillalta ja siinä näkyy Sydneyn satama. Niin kuin kuvassa näkyy niin silloin kun oltiin siellä niin mein onneksemme kelit oli ihan surkeet.

 

Seuraavat pari kuvaa on Sydneyn Royal Botanic Gardenista, joka on siis hiton iso puisto ihan keskustassa. Puisto oli aika siisti, koska siellä kasvoi jos jonkinlaista erikoista kasvia plus lisäks siellä lenteli ihan vapaana kakadu-papukaijoja, joitain muita lintuja ja puut oli ihan täynnä lepakoita! Siellä oli melkeinpä pelottava kävellä päiväsaikaan, kaikkien niiden lepakoiden seassa. Minkähänlaista siellä mahtaa olla yöaikaan...
 

Lepakoita.

Edelleen lepakoita.

Sydneyn kummallisen niminen lähiö, joka oli entisaikaan merimiesten päähengailumesta. Woolloomooloo. En tasan tiiä miten se pitäis lausua.


Hieno kirkko.

Sydneyn CBD iltavalaistuksessa. Etualalla on ulkoilmaelokuvateatteri, joka oli kyl superhienolla paikalla. Näyttö oli veden päällä ja ihmiset istuivat niin, että näkivät elokuvan ja oopperatalon samaan aikaan. Elokuvat oli tosi suosittuja, sillä ihmiset meni jonottaa sinne jotain 4 tuntia etuajassa! 


Tää kuva on jo koti-Melbournesta. Niinku sanoin ni tykkään Melbournesta jotenkin paljon enemmän. Se muistuttaa myös vähän Helsinkiä jossain määrin. 


Melbournen Moonlight Cinema. Sydneyn ulkoilmateatteri oli tosi fiini Melbournen vastaavaan verrattuna. Siellä ihmiset istuivat ihan oikeilla penkeillä ja siellä oli tarjoilijoita jotka toivat ruokaa viereisestä ravintolasta ja ihmiset, jotka meni sinne oli jotenkin paljon fiinimpiä. Melbournessa taas panostettiin tunnelmaan ja autenttisuuteen. Ihmiset saapuivat leffateatteripaikalle jo aikaisin iltapäivällä piknik-eväiden ja vilttien kanssa. Myö saavuttiin ihan viimetinkaan, joten tietty meil ei mitään eväitä ollu. Otettiin semmoset säkkituolit lainaks, koska ei ollu vilttiäkään. Ne säkkituolit oli aivan täydelliset. Ne muotoituivat just oikeaan löhöilyasentoon ja voin kyl sanoo et tuol ulkoilmassa oli kaikista paras kattoa leffaa ikinä. Leffan lopussa alkoi sataa, mutta se ei paljoa haitannut, kaikki kattoivat leffan loppuun.


Tässä on meidän näkymä parvekkeelta. Ollaan supertyytyväisiä et ollaan just tuolla puolella taloa, koska ne ketkä on vastapuolella ni joutuu kuuntelee jokaisen junan saapumisen ja lähdön. Mein talo on siis ihan junaradan vieressä. Tänään aamulla ku heräsin ja katoin ulos ni taivas oli ihan täynnä kuumailmapalloja. En oikein oo varma miks niitä oli niin paljon. Unipöhnässä en tietenkään tajunnu ottaa kuvaa. SE oli kyl tosi hienon näköstä.

Kirkko, joka on ihan keskusaseman vieressä.


Federation Square. Tuolla sattuu ja tapahtuu lähes joka päivä ja ilta. Välillä siellä on pienoiskonsertteja, välillä katuesityksiä, välillä näytetään jotain dokkareita isolta näytöltä. 

Flinders Station. Tää on mein pääasema. Tänne tullaan aina ku tullaan meiltä keskustaan ja täältä lähetään junalla kotiin.

Melbournen Eiffeltorni. En tiiä onko Melbournessa joskus ollut joku maailmannäyttely vai mitä, mut keskustassa on aika paljon eriskummallisen näköisiä rakennelmia.


Luultiin, että meillä oli paras parvekenäkymä, mut pojilla olikin vielä parempi. Niiltä näkee suoraan keskustaan. Melbournen keskusta muistuttaa jokseenkin pienoisManhattanilta.


ABC- bileet. Eli Anything But Clothes. 


Koala. Koalat vaan nukkui puissa ni niistä oli vaikee saada kunnon kuvaa.

 Kengurut! Vitsi ne oli hassun näköisiä ku ne pomppi. Mein opas varoitteli et jos ajaa moottoritiellä autoa, ni kengurut on tosi vaarallisia, koska ne usein alkaa juosta kilpaa auton kanssa ja lopulta yrittää suistaa auton tieltä.



Wallabee. En tiiä mikä tää on Suomeks, mut se siis muistuttaa kengurua mut se ei kuitenkaan oo kenguru.


Käytiin viinitilalla maistelemassa viinejä. Tila oli kyl aika hieno, mut viidestä viinistä mie pystyin juomaan vain yhtä. Osittain siks, et edellisen illan menot olivat vähän liiankin tuoreena mielessä ja osittain siks, etten yksinkertaisesti tykänny niistä. Oon nyt löytäny yhen viinin, josta oikeesti tykkään. SE on joku valkoviini joka on tosi makee eli melkein ku siideri.



Kanadalaiset beer pongissa. Beer pong on varmaa suosituin juomapeli mitä ollaan täällä pelattu, sitä pelataan melkein aina.


Tässä on miun kämppikset Alexe ja Tammy. Tummahiuksinen on Alexe ja se on kanadasta ja Tammy on Nykistä siis.


Kesällä täällä on aina keskiviikkoisin yömarkkinat. Siellä on hitosti ihmisiä ja hitosti kaikkea erikeittiöiden ruokia, livemusaa ja vaikka mitä. Viime keskiviikkona oli kauden viimeiset yömarkkinat ja ne oli supermahtavat. Siellä soitettiin lähes koko ilta lattareita ja Oscar yritti koko illan opettaa miuta tanssii salsaa ja muita lattareita. Se oli kyl sairaan hauskaa, koska se osas tanssia niin hyvin et miun riitti vaan yrittää olla tallaamatta varpaille. Sunnuntaina mennään toivottavasti mennään tanssii salsaa jollekin klubille. Ainiin ja päiväsaikaan tuolla on päivämarkkinat neljä kertaa viikossa. Käydään siellä kerran viikossa täyttämässä mein ruokavarastot ja mie täytän pääosin miun hedelmävarastoja. Se on superihanaa ku siel on kunnon markkinameininkiä, ku myyjät huuta kilpaa tarjoushintoja ja siellä on tuoretta ruokaa, joka on kuitenkin lähes poikkeuksetta halvempaa ku kaupoissa. Markkinoilta löytyy kaikkia hedelmiä ja vihanneksia, plus juustoja, kalaa, lihaa, leipää, leivonnaisia, pähkinöitä, mausteita, ihan kaikkea käytännössä.


Kuvassa: Eric(aussi, joka hengailee mein kaa), Gabriele (italialainen) ja Tammy.


Viime viikolla mentiin aivan extemporee surffaa. Torque on Victorian osavaltion pääsuffauspaikka, noin 76 km Melistä.Siellä tuntu ensimmäistä kertaa et nyt ollaan oikeesti Australiassa. Surffaaminen alko jo onnistua suht hyvin. Sain pari sika hyvää aalota kiinni ja surffarin koko aallon mitan rantaan saakka, mut siellä oli sillon tosi kylmä tuuli. Parin tunnin jälkeen miun sormet oli jo ihan kohmeessa enkä enää saanu mitää aikasiks.

Tässä on mein kämppä. Mein olohuone, josta on pääsy partsille ja mein superminikeittiö. Kaikila muilla kenellä oon käyny ni on selvästi isompi keittiö ku meillä, oon superkatkera sen takii. Nii ja tässä mien kämppä on viel suht siisti. Nykyään se on aina supersotkune ja vaik yritetää aina välillä siivoo ni ei se oo koskaa 5min pidempää siisti. JA en oikeesti tajuu kokolattiamattojen ideaa! siinä ei oo mitää tolkkuu!

Miun huone.



Mein meksikolaiset ystävät. Roberto ja Oscar.


Miun vieressä on Valerie, joka on miun kämppis ja sen vieressä on Victoria, joka on mein naapuri ja myös jenkeistä. Taka-alalla Megan joka on kans mein naapuri ja jenkeistä (jenkkejä on kaikista eniten täällä, toiseks eniten saksalaisia).


Melbourne iltahämärässä. Keskusta on kyl aivan ihana ilta-aikaan!


Keskustassa on tänä viikonloppuna neljän päivän ilmaiset festarit ja siellä on vaikka mitä tapahtumaa. Eilen katottiin poikien kaa vesihiihdon pituushyppyä. Eli toisin sanoen vesihiihtäjät veti superkovaa ramppii ja yritti lentää mahdollisimman kauas. Maanantaina täällä on työväen päivä ja se on kansallinen vapaapäivä paitsi ei tietenkään meillä opiskelijoilla.


Festareissa oli disco, jossa annettiin kuulokkeet ja sit sai ite valita kanavan mitä kuunteli. Se oli ihan hauskaa, mut siellä oli vaan kaks dj:tä ni sillo ku myö satuttiin paikalle ni ei kyl tullu mitää superhyvää musaa.

Ja viimeisenä mut ei vähäisempänä Sydneyn oopperatalo! Se oli kyl ihan hieno, mut kaikis kuvis se on vitivalkone ku luonnossa se on enemmän keltainen ku valkoinen.

Laitan ens kerralla lisää kuvia, kunhan saan ne tytöiltä.

Heips!