Sateinen paratiisi

Moikka,                    

Aika on mennyt niin nopeesti. Vasta vähän aikaa sitten muutettiin tänne taloon ja nyt maanantaina joudutaan jo hyvästelemään se. Ens viikolla on loppukokeet ja uusien ystävien jäähyväiset. Tuntuu, että aika olis menny lentäen ohi, ja niin paljon kaikkea mitä aluksi suunniteltiin on jäänyt tekemättä. Suurin osasyyllinen on ollut sää. Meidät johdettiin harhaan kun joka paikassa sanottiin, että Thaimaassa AINA paistaa aurinko ja on lämmin, sadekautena tulis muka vaan hetken kestäviä sadekuuroja. No, voin kertoa,  hitot! Viimeisen puoltoista kuukautta mitä Phuketissa ollaan oltu on satanu melkein joka päivä vettä. JA niinä päivinä jolloin ei satanu on ollut ihan pilvistä eikä tietoakaan auringosta. 27 astetta lämpöäkin tuntuu kylmyltä kun aurinko ei paista. Jouduin käyttämään pitkähihaista! Sit meidät kusetettiin jo toiseen kertaan kun kaikki sano, että sadekausi loppuu joulukuussa ja silloin alkaa hyvät kelit, HITOT! taas väärin. Nähtiin aurinko pari päivää sitten ensimmäistä kertaa yli kuukauteen täällä ollessa. Ja tietenkin silloin oli koko päivä koulua. Ollan naureskeltu , että täällä me olllaan Thaimaassa ”paratiisissa”, mutta ei oikein tunnu siltä, kun oleellisin asia puuttuu. Tässä valonpuutteessa tulee jopa Suomen lumikinoksia ikävä!

Meidän talon vuokraemäntä on Ranskalainen vanha kääkkä. Hieman nyt jännittää luovuttaa tää kämppä maanantaina, että saadaanko me 5000 bahtia takaisin ja kuinka paljon mein pitää vielä maksaa sille, kaikesta ”tuhosta” mitä ollaan täällä järjestetty. Oon tullu siihen tulokseen, että kun omistat kämpän ja vuokraat sitä jollekin, niin siusta automaattisesti tulee jollain tavalla mielenvikainen. Kaikki vuokraemännät ja isännät mitä miulla on ollu ja kenestä mie oon kuullu, ni ykskään ei oo ollut vielä normaali. Tää meidän ranskalainen, ristitty Natsiksi, on taas yksi sen sortin huijari, että oksat pois! Sen talo, jossa myö siis asutaan, on päällepäin kuin kaunis kakku (oltiin ihan ihastuneita tähän heti ekasta silmäyksestä), mutta sisältäpäin tää on kuin mätä kanamuna, haisee pahalle ja vuotaa joka reiästä. Heti sen jälkeen kun muutettiin tänne täällä alko ilmenee erinäköisiä ongelmia: yksi suihku johtaa sähköä, katto vuotaa, katossa on kosteusvaurioita, ovet ei toimi, sateella talo vuotaa ku seula, ilmastointi ei toiminu, ... Tää talo varmasti lahoaa parin vuoden sisään, koska tää ei ikinä kuivu, ku täällä ei kierrä ilma ollenkaa ja sen takii täällä myös haisee hiton pahalta. Noh, ilmastointi korjattiin kun se meni rikki ja se makso 20,000B. Nyt sitten Natsi tuli käymään talolla ja ilmoitti, että ollaan sotkettu seinät?, meidän pitää maksaa ilmastointi, koska ollaan se hajoitettu?, ollaan hajotettu  myös kaikki muu täällä, jne. Ja tää talo on kuulemma tehty vain täydellisistä materiaaleista, joten kait se on sitten käyttäjien vika, että portaat halkeilee, katto vuotaa, jne. Maanantaina on niin sota käynnissä, koska mie en ainakaa anna sille milliäkää periks!

Vaikka täällä onkin satanu, niin ollaan sentään jotain kivaakin tehty. Suoritettiin sukelluskurssi, ja se oli kyl hemmetin hienoa!! Ei päästy valitettavasti sukeltaa hirveästi vain omaks iloks, koska mein piti suorittaa erilaisia tehtäviä veden alla. Mut senki verta mitä kerkes siellä näkemään, niin se oli kyl aivan mahtavaa!! Varsinkin toisena päivänä , kun näkyyys oli 20 m, oli niin hienoa uiskennella kalojen joukossa. Nähtiin merimakkara, mureena, nenäkaloja, paljon värikkäitä kaloja, koralleja, ja pikku barrakudia. Etenkin barrakudat oli hyvin kiinnostuneita meistä kun yhdessä vaiheessa mein ympäri  pyöri viiden tuhannen barrakudaparvi! Se oli vähän mahtavaa ottaa niiden kanssa tuijotuskilpailu! Ainoa sukelluksen huono puoli on se, että se on pirun kallista!! Lähistöllä on similan- saaret, jossa on 40 m näkyvyys, ja siellä on kilpikonnia, leopardihaita, rauskuja, ja paljon paljon muuta, maksaa vain vaivaiset 12,000 B, plus päälle jotain luonnonsuojelumaksuja. Ei taida olla mitenkään varaa siihen L

Ollaan parhaamme yritetty täällä Phuketissakin virittyä joulutunnelmaan. Pelkästään kauppojen joululaulut ja pihalla seisovat lumiukot, joulupukkeineen, ei oikein auta. Ensinnäkin kolme kuukautta käytyäni tolla mein salilla, vasta toissa viikolla kävin ekaa kertaa saunassa. Olin varma et se on joku thai-sauna, eli nimi on sama, mutta todellisuudessa ei mitään tekemistä saunan kanssa. Jouduin kuitenkin yllättymään kun se olikin ihan kuin suomalainen sauna, asteitakin oli yli 80, plus että kiukaalle pysty heittämään löylyä. Ollia oli kyl neuvottu miesten saunassa, että löylyä heitetään seinälle, ei kiukaalle :D Olli yritti selittää, että ” sauna on suomalaisten keksimä”, mutta vastaukseks sai silti ” yes,yes. But no, no” kun se yritti heittää kiukaalle löylyjä. Miutakin tuli yksi thai-rouva valaisemaan, että jos haluan voin maata saunassa! Aijaa, vitsi kun joku olis aikasemmi kertonu!  No, joka tapauksessa, on ihanaa päästä käymään saunassa! Itsenäisyyspäivänä oli tarkoitus mennä syömään ruotsalaiseen ravintolaan lihapullia ja perunamuusia, mutta ajettua sateen läpi väsyneinä ja nälkäisinä ravintolan pihaan, saimme huomata että se olikin KIINNI! Piti sit tyytyä thai-ruokaan banaanipannukakkujen kera. En olis uskonu, että ensimmäinen kerta kun katon Tuntematonta Sotilasta, tapahtuisi Thaimaassa. Ladattiin youtubesta 18 kpl 10 minuutin pätkää Tuntematonta, jonka jälkeen seurattiin Linnan juhlien lähetystä. Siinä tuli kieltämättä hiukan haikee olo, kun ne näyttivät lumista helsinkiä. Muutenkin kun on aina kattonut Linnan juhlat Suomessa niin jotenkin tuntui väärältä olla Thaimaassa sillä hetkellä.

Oon päässy myös seuraamaan salkkareita! Toimii kyl välillä tosi onnettomasti, mutta on kiva päästä taas vähän kärylle niistä. Oon tosin joku kaks viikkoa jälessä niitä. Meillä oli eilen pikkujoulut ja käytiin toivottavasti viimeistä kertaa Bangla Roadillla. Sen takii miulla on nyt vähän tyhjä pää niin en tiiä mitä kirjottaa edes.  Hain opiskelijakämppää ausseista ja sainki jo yhden ehdotuksen. Yksi huone neljän hengen solusta, maksaa n.700 euroa kuussa plus kaikki muut ylimääräiset maksut siihen päälle, niin se huone maksaa 800 e kuussa. Voisin jo nyt alkaa kehittämään jotain kerjäläistaitoja. En oikein osaa soittaa mitään instrumenttia, et kait miun pitää vaan yrittää näyttää mahdollisimman säälittävältä.

Mie en jaksa oottaa sitä et tentit on ohi ja koulu on ohi!! Tietty tulee kyllä ikävä, kun kaikki lähtee jo ens viikolla eri suuntiin täältä, eikä tiiä milloin taas nähdään kaikki uudet tuttavuudet. Mutta on kyl NIIN ihana päästä tosta koulusta eroon. Motivaatio koulunkäyntiin hävis ensimmäisten viikkojen jälkeen aika nopeasti, joten tää on ollut tämmöista hidasta kitumista, nää loppuviikot. On myös sairaan kiva, et tänne tulee vieraita Suomesta, en malta oottaa!!! Odotan myös innolla Malesiaa ja sitä et aurinko alkais taas paistamaan ja pääsis oikeesti nauttii siitä. Ehkä jopa ottamaan aurinkoa rannalle?!

Mein oli tarkoitus lähteä käymään Kambodzassa, sitten kun vieraat lähtee, mutta voi olla ettei oo oikein rahaa siihen. Ollaan aateltu et mennään joko Borneon saarelle, ja Brunein sulttaaanikuntaan tai sit mennään seikkailee Indonesiaan tai sit jos on rahaa ni sukeltaan. Miulla on reilu viikko aikaa siinä välissä ennen kun pitää mennä Balille porukoita vastaan :)

Muttajoo, en oikein keksi nyt mitään kirjoitettavaa. Mennään tänään kuuntelee Kauneimpia joululauluja Suomen kotikirkkoon Phuketissa. Se on Hilton hotelissa, joten pääsen samalla käymään varmaan ensimmäistä ja viimeistä kertaa Hilton hotellissa! Toivottavasti siel on pipareita ja glögiä!!

Moikka

AK

Home Sweet Home

Moikka,


Reilun kahden viikon reppumatka on takanapäin ja yritän nyt kertoa lyhkäsesti miten se meni. Kirjoitan matkasta aina kaupunki kerrallaan siinä järjestyksessä kun niitä kierrettiin.


Chiang Mai, Thaimaa


Chiang Mai oli reissun ensimmäinen pysähdyspaikka. Kaupunki on Thaimaan toiseksi suurin kaupunki ja sijaitsee pohjoisessa vuorten keskellä. Chiang Mai oli todella positiivinen yllätys. Kaupunki oli paljon mieluisampi kuin Bangkok, koska se oli pienempi ja rauhallisempi. Siellä pystyi kävelemään paikasta toiseen jalankulkukäytäviä pitkin, siellä ei ollut ilman saasteita, se oli yllättävän eurooppalainen(tai ainakin siellä oli paljon länkkeitä ja länkkäripaikkoja), sekä tän kaiken lisäks sieltä sai KARJALAN PIIRAKOITA JA RUISLEIPÄÄÄ!!! Koko lentomatka en meinannu pysyä housuissa ku mietin vaan karjalan piirakoita ja ruisleipää!! Käytiin sitten heti hotellin löydettyä kiskaisemassa parit karjalanpiirakat huiviin. ja NE maistu! Säästelin ruishampparia seuraavalle päivälle, mut seuraavana päivänä kun mentiin sinne niin rafla olikin kiinni, kun suomalaisomistaja oli lähtenyt bangkokiin. Piirakoiden lisäksi toinen kohokohta oli Jungle Flight. Vietettiin puoli päivää roikkuen viidakossa muutaman narun päässä 50 metrin korkeudella. Jungle Flight oli aivan mahtava ja rahansa väärti. Viidakkoon oli rakennettu noin 50 metrin korkeudelle köysirata-asemia, siltoja, portaita ja laskeutumis-asemia. Siellä myö sitten liidettiin yli 20 aseman välillä vaijereita pitkin. Pisin vaijeri oli 300 metriä!! Siinä kerkesi ihastelemaan maisemia, jotka oli aivan sanoin kuvaamattomat. Liukujen ohessa oli myös lähes vapaapudotus laskeutumisia, joista korkein oli 40 metriä!! Aluks ku mentiin ekalle asemalle aattelin etten tasan uskalla mennä tasan mihinkään, mut lopuks etenkin liuuista alko nauttia ja pysty rentoutumaan. Siellä viidakossa oli ihan tajuttoman korkeat puut, jos myö oltii korkeimmillaan 50 metrin korkeudessa, ni pisimmät puut olivat varmaa melkei 100 metriä. Sieltä melkein puiden latvoista pysty näkemään sairaan kauas! Kaiken kaikkiaan se oli aivan tajuttoman mahtavaa!

Chiang Khong, Thaimaa

Seuraava pysäkki oli Chiang Khong, joka oli aivan Laosin rajalla. Meillä oli ongelma saada kyyti Chiang Maista Chiang Khongiin ja saatiin hirveällä tuurilla vuokrattua taksikyyti. Melkein viisi tuntia ahtaassa pienessä taksissa sujui suhteellisen rattoisasti ja tultiin keskiyöllä Chiang Khongiin. Pienestä kylästä oli aluks vaikeeta löytää meille yösijaa, koska kaikki hotellit oli joko kiinni tai täynnä. Alettiin jo olla epätoivoisia, mut sit onneks saatiin yöpaikka. Heti kukon kiekunnan jälkeen käytiin aamupalalla ja lähdettiin kävelemään Laosin rajalle. Thaimaan ja Laosin rajana toimi Mekong joki, jonka ylitettyämme oltiin Laosin puolella. Heti rajan toisella puolella huomasi, että ollaan saavuttu lähes kehitysmaahan. Ylitettiin raja, eli Mekong joki sellaisilla super-matalilla veneillä, jotka oli niin hasardin näköisiä ettei mitään rajaa. Mietin siinä, että onneksi ne pikaveneet, joilla jatketaan matkaa eivät ole tällaisia.

Mekong joki, Laos

Heti viisumin saatuamme, menimme etsimään pikavenettä, joka veisi meidät Luang Prabangiin. Meillä ei ollut aikaa mennä slow-boatilla, joten haluttiin pikavene, jonka pitäisi kestää 6 tuntia. Kun tultiin ”satamaan” eli jyrkän rinteen juurelle, jossa oli yksi laho lato ja muutama vene, en meinannu uskoa silmiä! ”Speedboat” oli noin. 6 paikkainen tavallista suomalaista puuvenettä puolet matalampi ja tehty jostain vanerista. Jouduttiin istumaan veneessä polvet suussa ja kun istuttiin sen kyytiin, valehtelematta veneen reunasta oli noin 15 cm veden rajaan. Kaiken lisäks meille jaettiin pelastusliivien lisäks myös kypärät. Syy selvisi kyllä hyvin äkkiä. Kun vene kiihdytti täyteen vauhtiinsa, puristin rystyset valkoisina veneen reunoista kiinni! Välillä oli allokkoja ja pyörteitä joista ajettiin kaasu pohjassa niin että vene pomppi pohja rutisten, välillä joessa oli hirveästi kiviä joita väisteltiin kuin pujottelukeppejä. Kaikki tämä tapahtu noin 80 km/h nopeudessa. Et voin kyl kertoo, et miuta pelotti!! Olin ihan varma ettei myö ikinä selvitä hengissä perille. Kaiken lisäks myöhemmin saatiin kuulla että pikaveneet on oikeasti Laosissa kielletty laissa jo muutama vuosi sitten, koska ne ovat niin vaarallisia! Ja tästä huvista maksettiin vielä yli 30 euroa.

Noh, onneksi maisemat oli sen verta huimat, että matka ei käyny pitkäks. Suurimmaks osaks jokea ympäröi jylhät vuoristot, jotka olivat virheettömän viherpeitteen päällystämiä. välillä rantapenkoilla kasvoi jotain maanviljelyskasveja, usein siellä käveli lauma lehmiä tai vesipuhveleita. Aina välillä ohitettiin jokin pieni kalastajakylä. Puolessa välissä matkaa pysähdyttiin syömään hieman isompaan kylään. Tauon jälkeen huomattiin että meidän vene oli vaihdettu toiseen ja kuskinakin oli uusi naama. Heti ”satamassa” veneessä ilmeni jonkinlaisia käynnistymisongelmia, joka ei ollut uutta meille (vrt. Phi Phi saarten snorklausreissu). Muutaman tunnin ajon jälkeen moottori yhtäkkiä sammui. Kuski tiputti meidät jollekin täysin autiolle pienelle niemekkeelle ja koitti ite korjata moottoria. Otettiin varmuuden vuoksi passit ja rahat taskuun ja katseltiin autiolta saarelta kun mein rinkat hävis veneen mukana. Tilanteessa oli havaittavissa pientä huvittavuutta, kun haaksirikkouduttiin keskelle Mekong jokea, keskelle ei mitään! Noh, onneks kohta vene palasi näkyviin ja päästiin jatkamaan matkaa. Kun kolmannen kerran kuski tiputti meidät rantapenkalle, tilanteesta hävisi kaikenlainen hupi.Aurinko alkoi laskeutumaan ja meillä oli vielä puolentoista tunnin matka kaupunkiin. Pimeällä ei voinut tietenkään ajaa, joten alettiin jo valmistautua siihen että yövytään jossain paikallisessa kylässä.Jollain ihmeellä moottori kuitenkin käynnistyi ja päästiin Luang Prabangiin juuri ennen pimeää. Vaikka tällä hetkellä pikavenereissu tuntuu jo ikimuistoiselta kokemukselta ja siitä pystyy kertomaan vitsejä, niin täytyy sanoa, etten ikinä enää astu jalallakaan vastaavaan veneeseen!!

Luang Prabang, Laos

Kun saavuttiin illan pimetessä kaupunkiin emme voineet uskoa silmiä, tällä kertaa positiivisessa mielessä. Kaupunki oli kaikkea muuta kuin kommunistisen kehitysmaan pölyttynyt hökkelikaupunki. Luang Prabang oli samannäköinen kun oltaisiin saavuttu johonkin pieneen keskieurooppalaiseen alppikylään. Kaikki talot olivat ranskalaisen tyylikkäitä ja kadut värikkäin valoin valaistut. Luang Prabang on varmaan romanttisin kaupunki missä oon käyny (paljon romanttisempi kuin kaikkien tuntema Venetsia). Ensimmäinen päivä vietettiin pyöräillen kaupungin ympäri ja ihastellen talojen kauneutta. Tunnelma oli ihanan rauhallinen ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Seuraavan päivänä käytiin lähellä olevalla vesiputouksella, joka oli juuri niin satumainen kuin kuvat antoivat ymmärtää. Itse vesiputous oli varmaan noin 50 metriä korkea ja sen juurella oli useita vesiammeita, joiden vesi oli niin turkoosia kuin kuvitella saattaa! Päästiin uimaankin niihin, mutta valitettavasti piti kiirehtiä sieltä pois,koska jumbo-kuski (tuk-tuk- kuski) odotti meitä.

Bussimatka Luang Prabang - Vang Vieng, Laos

Samassa jumbossa matkalla vesiputouksille meidän kaa oli saksalainen pariskunta. Ne kertoivat, että kyseinen 6—8 tunnin bussimatka on niin hirveä, että suurin osa oksentaa koko matkan. Onneksi heillä oli jäänyt ylimääräisiä matkapahoinvointipillereitä, jotka ne lahjoitti meille. Otettiin hyvissä ajoin napit naamaan ennen kuin matka alko. Meillä piti olla express bussi mutta se olikin paikallisbussi, joka oli niin kauakana expressistä kuin voi vaan olla. En oo varmaan ikinä istunu niin vanhassa bussissa. Rinkat heitettiin bussin katolle ja niille joille ei riittänyt istumapaikat istuivat muovijakkaroilla bussin käytävällä. Heti kun bussi lähti liikkeelle kaikille jaettiin oksennuspussit :D. Onneks ne pillerit oli aika hyvät, joten pussi jäi käyttämättä. Bussiin tuli myös mies, jolla oli konekivääri olalla, oltiin pikkuisen kauhuisssaan!Sitten joku paikallinen kertoi, että se on vain bussin vartija ryöstöjen varalle. Huh, sehän helpotti paljon :D. Matka oli aivan hirvee ja voin hyvin kuvitelle et ilman niitä pillereitä mieki olisin oksentanu, vaikka en normaalisti pode matkapahoinvointia. Bussin keskinopeus oli varmaan lähempänä 30 km/h tunnissa kuin 40 km/h. Oli pimeetä, joten ulos ei näkyny mitään, mutta tunsin kuinka bussi teki lähes 180 asteen käännöksiä vuoristotiellä. Vasta aamuyöstä saavuttiin määränpäähän.

Vang Vieng, Laos

Joskus pari vuotta sitten eräs Henkka kerto sellasesta joesta, jota pitkin lasketaan autonrenkailla ja pysähdytään erilaisiin baareihin matkan varrella. Siitä asti miulla on ollu mielessä, että sit ku meen Aasiaan haluan tälle joelle! Heti aamun sarasteassa marssittiin siis muiden tuubailijoiden kanssa allekirjoittamaan laput, että järjestäjät eivät ole minkäänlaisessa vastuussa mistään, jonka jälkeen saatiin maksua vastaan kuuluisat auton sisärenkaat. Samaan hintaan kuului tuk-tuk kuljetus joen yläjuoksulle. Heti ensimmäisen baarin sisäänkäynnille meille tarjottiin Lao whisky shotit ja pian huomattiin, että bileet olikin jo täydessä vauhdissa. Aasialaiseen tapaan täälläkin myytin ämpäreitä, johon tuli alkoholin lisäksi pikkusen jotain blandista. Muutaman ämpärin jälkeen laosilainen whisky alkoi maistua jo hyvälle. Ajeltiin renkailla baarista toiseen, joista yhdessä oli sling shot, eli sellainen heiluri, jonka päässä roikkui ja sitten hyppäsi veteen, toisessa oli mutalentopallo, kolmannessa jättiliukuri, neljännessä mutafutis, jne. Noin viidennen baarin jälkeen meille alkoi tulla kiire ehtiä maaliin, joten lähdettiin kellumaan eteenpäin. Pian huomattiin että baarit alkoivat vähentyä ja ilta hämärtyä. Nopeasti tulikin jo pilkkopimeetä ja alkoi olla jo hieman kylmäkin. Maalia ei näkynyt vieläkään joten päätettiin luovuttaa ja otettiin tuk-tuk-kyyti maaliin. Lämpimän suihkun ja ruoan jälkeen lähdettiin tuubailujatkoille. Miksei suomessakin voi baareissa olla riippumatot! oli vähän rentoa makoilla niissä! Seuraavana päivänä Ollin kaveri Elmeri liitty mein seuraan joten pitihän meidän mennä, tubing-konkareina, esittämään sille tubingin saloja. Tuubailu oli ihan järkyttävän siistiä ja koko Vang Vieng oli tosi kiva paikka. Vaikka se oli todella pieni ja siellä ei ollut oikein muuta, kuin tuubailua himoitsevat reppureissajat, niin jotenkin siinä oli semmoinen rento tunnelma ja oli hauska nähdä samanmielisiä matkaajia muista maista. Jah ensi kerralla kun meen Vang Viengii haluun ehdottomasti nähdä ne luolat, joita siellä on, joita ei menty kattomaan, koska mentiin sen sijaan tuubaa toista päivää putkeen.

Bussimatka Vang Vieng – Hanoi

Tätä bussimatkaa odotettiin kauhulla jo Phuketissa ollessa. 28 h tunnin bussinmatka! Netin keskustelupalstoilla tätä matkaa kuvattiin helvetin bussiksi ja kerrottiin kaikkia kauhukokemuksia. Ostettiin nukkumabussiliput, jotka olivat puolet kalliimmat kuin normibussi. Nukkumabussi ei ollut aivan niin hieno, kuin olisi voinut olla, mut kuitenkin nukkumabussi, eli siellä pystyi joten kuten nukkumaan lähes vaaka-asennossa. Ennakko-odotukset eivät onneksi pitäneet paikkansa, ja matka sujui suhteellisen hyvin, ainoana poikkeuksena olivat pysähdyspaikat. Pysähdyspaikat olivat toinen toistaan huonompia, joissa oli toinen toistaan karseampi reikävessa ja toinen toistaan paskemmat ruoat. Tai siis ei myö ees syöty niitä ruokia, ku ne oli niin pahoja vaan ootettiin kuin kuuta nousevaa, että päästään hanoihin mäkkiin. Vietnamin ja Laosin raja oli suhteellisen mielenkiintoinen, kukaan työntekijöistä alkaen ei oikein näyttänyt tietävän mitä siellä pitäisi tapahtua. Virkailijoiden työskentely oli NIIN järkyttävän tehotonta ja hidasta, että meinasi järki mennä.

Hanoi, Vietnam

Ensimmäinen minkä huomasi Hanoista oli thaimaata paljon aggressiivisemmat ihmiset. Myyjät, tuk-tuk-kuskit, taksi-kuskit, kaikki jotka olivat jossain tekemisissä turistien kanssa olivat jotenkin hyvin aggressiivisia ja päällekäyviä. Toinen asia, joka kiinnitti huomion oli keskustan liikenne. Tai en tiiä voiko sellaista skoottereiden,autojen, pyörien, riksojen kaaosta edes kutsua liikenteeksi. Meidän suuret odotukset jotain hyvää ruokaa kohtaan kaatuivat pahan kerran, kun koko Vietnamissa ei ollut yhen yhtä McDonaldsia, eikä mitään muuta länkkäriketjua. Ainoa mikä löyty oli KFC, joka oli ihan kurapaikka. Ei oltu Hanoissa kuin yksi ilta, mutta sekin riitti. En tiedä haluanko sinne uudestaan.

Halong Bay, Vietnam

Hanoi oli vain välietappi matkalla Halong Bayhin, jota monet olivat ylistäneet ja suositelleet. Halong Bay on sadoista saarista muodostunut alue, joka on yksi maailman luonnonihmeistä ja UNESCON perintökohteista. Oltiin varattu valmis pakettimatka, johon kuului kaikki, kuljetus Hanoista, venekuljetus Kat Ba Bayhin (suurimman saaren kaupunki), yksi hotelliyö, yksi yö veneessä ja kaikki ruoat matkalla. Aluksi oli kiva, että pitkästä aikaa sai laittaa aivot narikkaan ja vain rentoutua kun pakettimatkalla ei tarvinnut itse mitään järjestellä. Loppumatkasta kaikkia alkoi vain ärsyttää pakettimatka, koska aasialaiseen tapaan kaikki oli järjestetty päin helvettiä tai oikeastaan mitään EI oltu järjestetty. Ruoka oli ihan kuraa. Thaimaan herkkujen jälkeen se ei yksinkertaisesti maistunu miltään! ja sitä oli ihan liian vähän niin että kaikille jäi aina ruoan jälkeen nälkä. Myöskään Kat Ba bayn ravintolat ei päässeet ilahduttamaan. Koko Halongissa olo ajan keli oli todella sumuinen joten vuoria ei edes kunnolla näkynyt. Iloksemme päästiin myös istuskelee bussissa muutaman tunnin. Ainoa Halong Bay- pakettimatkan valopilkkuja oli yöpyminen puisessa kolmikerroksisessa laivassa. Laiva oli todella hienot ja hytit olivat hienommat kuin ruotsin laivalla. Yöllä oli todella siistin näköistä kun yhdessä lahden poukamassa oli useita kymmeniä vastaavia pieniä laivoja, jotka oli valaistu värikkäillä valoilla. Kolmen päivän Halong Bayn olisi voinut typistää yhden päivän matkaksi. Luonnonpuistossa käyminen, kajakointi, luolassa käynti ja KatBa bayn olisi voinut jättää kokonaan välistä.

Bussimatka Halong Bay- Hai Phong, Vietnam

Tämän matkan erikoisuutena oli koko reissun hulluin kuski paikallisessa bussissa. Ajettiin koko muutaman kymmenen kilometriä sekä töötti että kaasu pohjassa. Katteltiin kauhistuneina hullukuskin tekemiä ohituksia, joista jokainen oli noin sentin päässä törmäyksestä. Vietnamissa yleensäkin oli aivan järkyttävä tööttäilykulttuuri, kaikki (etenkin bussit, joilla matkustettiin) tööttäilivät koko ajan. Tööttiääniä oli eri sointuja eri äänenpainoilla ja voimakuuksilla. Vietnamissa oli myös normaalia, että bussit ohittelivat kaikki muut, myös henkilöautot. Henkilöautot ajoivat paljon hiljempaa kuin raskasliikenne. Ohitukset saattoivat lähteä ihan milloin tahansa, ylämäessä, ulkokaarteessa, sisäkaarteessa, oikealta, vasemmalta, ihan mistä vain. Aina kuski luotti siihen, että vastaantuleva väistää. Monta kertaa oltiin jo varmoja, että nyt kolahtaa, mutta onneks turvassa selvittiin.

Hai Phong, Vietnam

Hai Phongista ei jäänyt oikeen muuta käteen kuin se, että se oli kolmanneksi suurin kaupunki, jossa ei kommunismia paljoa peitelty. Oltiin varmaan ainoat länkkärituristit siellä koska meitä tuijotettiin joka paikassa. Se oli kuitenkin aika varakkaan oloinen kaupunki, koska siellä oli joka kulmassa elektroniikkakauppoja ja suhteellisen hienoja autojakin. Mentiin Hai Phongiin oikeastaan vain siks, että meidän lento lähti sieltä.

Ho Chi Minh City ( Saigon), Vietnam

Saigon on Vietnamin suurin kaupunki ja sen huomasi, etenkin liikenteestä. Saigonissa on kuulemma yli 5 miljoonaa skootteria ja pahimmillaan ilta-aikaan tuntui siltä, että ne kaikki oli samaan aikaan liikenteessä. Risteykset olivat aivan täynnä skoduja, välillä niitä tuli myös jalkakäytäville niin että jalkakäytävätkin olivat täynnä mopoja. Sitä on oikeesti vaikea kuvailla kui paljon niitä oli. Kolmen päivän aikana ei pystytty lopettamaan ihmettelmästä sitä määrää!! Saigon oli myös ehdottomasti länsimaalaisin kaupunki ja kehittynein, korkeine rakennuksineen. Myö päätettiin olla menemättä mihinkään rantakaupunkiin kun ei jaksettu enää istua bussissa. Jälkeenpäin päätös oli ehkä vähän huono, koska Saigonin kokoisessa kaupungissa etenkin niin lämpimällä kelillä ei jaksanut oikein olla eikä ollut enää loppuaikana tekemistä. Käytiin kattomassa vietnamin sodan tunneleita Cu Chi tunneleita, jotka tosin oli tehty niin turistinähtävyydeksi, ettei niitä tunneleita edes kunnolla nähty. Ryömittiin yhtä tunnelia joku 30 metriä ja mie sain järkyttävän ahtaanpaikan kammon, joten ehkä se oli ihan hyvä ettei enempää ryömitty siellä. Niitä on Cu Chi alueella yli 200 km. ja niitä on kolmessa kerroksessa. Käytiin myös vietnamin sotamuseossa, joka oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Vietnamin sodasta on varmasti paljon vaiettua asiaa ja siellä museossa oli osa siitä esillä. Ite en ainakaan tiennyt sitä kuinka paljon jenkkisotilaat olivat levittäneet erilaisia myrkkyjä ja kemikaaleja vietnamin alueelle. Museossa oli kuvia sodan jälkeen syntyneistä epämuodostuneista lapsista ja se ei ollut kaunista katseltavaa. Se oli aika järkyttävää ja sykähdyttävää, miten vielä 90- luvun lopulla saattoi tapahtua noin kauheita asioita muun maailman tietämättä. Tai oikeastaan muun maailman vastustamatta. Epämuodostuneita ja vammautuneita ihmisiä näki ihan elävästikin vietnamissa, mm. meidän hotellin omistaja oli lyhytkasvuinen mies, jolla oli surkastuneet kädet sellaisiksi ihan lyhyiksi.
Yksi saigonin parhaista antimista oli Pro.Kebab joka löytyi ensimmäisenä päivänä, ja jossa vierailtiin joka päivänä siellä ollessa. Dönerkebab oli lähes yhtä hyvää kuin bb-rulla!
Saigon oli mein loppustoppi ennen palaamista takaisin Phukettiin.

Reissu oli todella antoisa ja unohtumaton. Jos saisi suunnitella matkareitin uudestaan jättäisin ehdottomasti Halong Bayn ja koko pohjois-vietnamin välistä ja lähtisin suoraan etelävietnamiin ja kävisin Hoi Anissa ja Nha Trangissa ja muissa rantakaupungeissa. Jos oltaisiin pysytty tässä alkuperäisessä suunnitelmassa oltaisiin keretty käydä myös Kambodzassa, MUTTA ei voi tietää ennen kuin ite kokee. Toisaalta Laos oli todella positiivinen yllätys ja siellä olisin viihtynyt pidempääkin, sinne jäi vielä monia paikkoja näkemättä ja monia asioita tekemättä. Siinä missä Laos ylitti odotukset vietnam alitti. Reppureissaaminen oli myös toinen iloinen yllätys. Rakastuin siihen ihan täysillä ja harmittaa etten oo lähteny reissaa nuorempana. Toisaalta suurin osa reissaajista kehen törmättiin oli meitä vanhempia, joten kyllä meilläkin on vielä paljon aikaa. Se oli paljon helpompaa kuin luulin ja paljon siistimpää kuin voi mennä milloin, mihin ja miten ikinä haluukan. Joka paikassa tapasi samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa oli kiva vaihtaa kuulumisia ja kysellä hyviä matkavinkkejä.

Nyt on taas ihana olla takaisin "koti" Phuketissa. Täällä tuntuu kaikki paikat jo niin ihanan tutuilta ja turvallisilta. Liikennekin on niin hiljaista kun kukaan ei tööttäile jatkuvasti!

Kuulemisiin,

AK

sairaalavisiitti

Moikka,

Normaalista poiketen alan kirjoittaa jo reilusti ennen kuin kolme viikkoa edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt. Syynä tähän on se, että pakkailen juuri kimpsut kasaan kahen viikon reissua varten. Sieltä tuskin pääsen (tai jaksan) kirjoitella mitään, joten kirjoitan nyt pikaviestin tähän väliin. Lupasin lisäksi katjalle kirjoittaa yhen kokonaisen tekstin pelkästää miun sairaalareissusta.

Eräänä kauniina päivänä oli taas NIIN tuska juosta et ärsytti ihan sikana. Lenkin jälkeen olin taas tekemässä kuolemaa ja jatkoin sen tekemistä koko päivän. Oli vähän kipeä olo, mutta luulin et se oli taas semmoista perus "alilämpöoloa" mikä miulla on aina, kun luulen et olisin tulossa kipeeks. Yöllä kuumotin kuin joku takkakivi ja aamulla mittasin kuumeen, niin se näytti 39,4!! Noin kovaan kumeeseeen nähden pää oli kuitenkin melko selvä, olin lähdössä aluksi kouluunkin. En sitten mennyt kuitenkaan kouluun vaan nukuin lähes koko päivän, kuume ei laskenut, lisäksi tuli erinäisiä mahaongelmia. Seuraavan aamuna oli vieläkin kuumetta sekä sen lisäksi mahaa koski, joten päätettiin mennä sairaalaan käymään. Sairaala olikin sitten oma tarinansa.

BAngkok International Hospital oli alusta saakka tosi hieno eikä yhtään tavallisen sairaalaan näköinen. Kun tulimme sisään, mentiin heti "infoon", jossa oli vastaanottomies, jolle kerrottiin mikä oli vikana. Vastaanottomies ohjasi "respaan", jossa taas kerrottiin oireet. Vastaanottomies ja respanainen lähtivät viemään miuta osastolle, jossa minulta taas kysyttiin oireet, otettiin kuva, tiedot ja lätkäistiin kanta-asiakaskortti käteen. Osastonainen lähti viemään miuta sinne todelliselle osastolle, jossa miuta oli vastaanottamassa muutama sairaanhoitaja. Miut laitettiin heti sänkyyn makaamaan ja laitettiin verenpaine ja sydänäänimittaus-laitteeseen. Siinä mie sit makasin ku hoitajat hääräs ympärillä. Kohta tuli lääkäri, jole kerroin varmaan 7 kerran mikä miulla oli. Hän kysyi haluanko jäädä sairaalaan vai mennä kotiin, niin päätin mennä kotiin. Kun valittelin et miulla on kovat kivut ni lääkäri kysy " Do you wanna shot?", mie tietysti olin et " shot?", "yes, yes", ja sit tuotiinki jo pitkä piikki ja reiteen vaan.

Vähään aikaa makoiltuani siinä, miut päästettiin menee. Tai oikeastaan tilanne oli se, et hoitaja kysy huimaako miuta. Sanoin et ei huimaa ku makaan, mut vähä ku seison. "Wait, I call you a driver". Kohta paikalle ilmestyi rullatuoli kuskin kera. Menin istumaan rullatuoliin ja miut rullattiin joku 200 metriä lääkkeiden noutoluukulle. Oli hieman tyhmä olo istua siinä rullatuolis kun olisin voinu hyvin kävelläkin. Lääkeluukulle miulle määrättiin 6 eri nappia!

Kotiin päästyä kivut vain paheni ja yö oli jo todella tuskainen. Aamulla päätin, et on pakko mennä takaisin sairaalaan kun kivut pahenivat sietämättömiksi. Tällä kertaa tiesin jo mihin piti mennä ja miulla oli kanta-asiakaskorttikin, jonka vain lätkäisin hoitajille. Lääkäri sanoi, että miun pitää jäädä sinne ja siinä vaiheessa jotain "administration"- ihmisiä tuli tarjoilemaan eri huonevaihtoethoja. Oli tavallista huonetta ja vip-huonetta ja vaikka mitä. Otin ihan normaalin huoneen, joka oli vain 10 000 baht/yö eli jotain 250 e/yö :D Miut sitten kärrättiin miun huoneesee, jossa vietin seuraavat kolme yötä.

Sairaalan palvelu oli niin hyvää, että sieltä oli ikävä lähteä. Miulla kävi jatkuvasti hoitajia kysymässä miten voin. Yksi hoitaja kävi aina 2 tunnin välein mittaamassa kuumeen ja verenpaineen, keskellä yötäkin. Yksi hoitaja kävi aina kysymässä " how many times pee?" ja sit " how many times poo?", sillä oli siis vain tuo missio. Sit yks hoitaja oli päähoitaja, joka kävi aina antamassa lääkkeet. Yksi ihminen kävi aina tuomassa ja viemässä ruoat, yksi kävi ottamassa miulta tilauksen seuraavan päivän ruoista. Menussa oli aina 6 vaihtoehtoa joka ruokalajille. Ja ruoat oli vähän toista ku suomes! Sit miulla kävi telkkarimies säätämässä miulle oikeet kanavat, siivoojat, lääkäri, hallinnollisiii tyyppei. Ei siellä yksinäiseks kerennyt tulla! Miulla oli tietysti moottorisänky ja puhelin, josta pystyin soittamaan aina kun halusin jotain, tai oli jotain ongelmia. Telkkarissa oli onneksi leffakanava, jota tuijotin päivät pitkään.

Ainiin, sairaalan ruoat tarjoili sodexho ja siivouksesta vastasi iss! Sairaalan alakerrassa söin elämäni yhtä parhaimmista juustokakuista!! Toisin sanoen, sairaala ei ollut ihan samaa tasoa kuin suomessa, palvelu pelasi ja yhtä ihmistä kohti oli varmaan 10 henkilökunnan henkilöä.

En jaksa nyt enää kirjoittaa kun meillä on vähän sählinki-ilta tänään, kun yritetää pakata tavaroita. Huomenna aamulla lähdetään Chiang Maihin, joka on pohjois-thaimaassa. Sieltä saa muuten oikeeta ruisleipää ja karjalanpiirakoita!! Chiang Maista jatketaan laosiin ja sitten vietnamiin ja kambodzaan. Palailen sitten sieltä!!

Nyt pitää jatkaa pakkaamista, joten pitää mennä! nii ja siis miulla oli suoliston infektio, jos sitä mietitte miks olin sairaalassa. en tiiä mistä se infektio muka tuli! mut nyt oon kunnossa, ruokahaluki on valitettavasti palannu :D 

Kirjoittelen parin viikon päästä!

AK

pääkaupunkiseutukursio

Pääkaupunkiseutukursio

Jopas on vierähtänyt aikaa sitten viime kirjoitukseni. Siihen on kyllä hyvä syy: meillä oli netti poikki jonkin aikaa ( plus että oon saattanut olla vähän laiska tän blogin suhteen). En tiiä mistä nyt aloittaa.

Pitkän odotuksen jälkeen, päästiin toissaviikonloppuna käymään Bangkokissa! Kaikkien niiden leffojen perusteella, jossa on näytetty Bangkokia, odotin innolla että päästän näkemään se todellisuudessa. Oltiin varattu yöbussi, jonka oli tarkoitus kestää 12h. VIP-bussi oli kaksikerroksinen ja varattiin paikat yläkerran eturivistä. Mutta olisihan se pitänyt jo tietää, että “this is Thailand”- eli MIKÄÄN ei KOSKAAN mene niin kuin on luvattu. Ensinäkin jouduttiin odottelemaan tovi että päästään koko bussiin. Bussiin mentäessä meidät ohjattiin yläkerran sijaan alakertaan. Huvittavinta oli myös se, että VIP-bussin piti olla 36- paikkainen, mutta meidän paikat oli 40 ja 41. Noh, eikä siinä vielä kaikki. Rattoisa matka alkoi sillä että thai-musiikki oli väännetty kaakkoon ja ilmastointi puhalti täysillä. Olin myös kuvitellut, että vip-bussi ei ole mikään paikallisbussi, joka pysähtyy joka asemalla. Toisin kuitenkin kävi. Pysähdyimme noin 1 km välein kunnes kaikki paikat oli täytetty ja sen jälkeen pysähdyttiin sitten moikkaamaan kaikkia bussin henkilökunnan sukulaisia. Oltiin perillä Bangkokissa noin 2 h myöhässä (tosin sellaista käsitettä kuin “myöhässä” paikalliset ei tunne).

Majoituttiin Khao San Roadille, joka on monen reppureissaajan pitstoppi Bangkokissa. Heti ensimmäisenä päivänä mention metsästämään niitä kuuluisia jättimäisiä ostoskeskuksia. Bangkokin keskusta, tai ainakin se missä myö liikuttiin ei vastannut yhtään miun odotuksia. Jollain tapaa kuvittelin Bangkokin olevan vähemmän kehittynyt ja vähemmän moderni kuin se todellisuudessa oli. Tietenkään se ei ollut länsimaalaisen suurkaupungin näköinen, mutta jotenkin siitä puuttui semmoinen itämaisen vilinä-härdellin tunnelma. Liikenne oli täynnä kolmipyöräisiä tuk-tukeja, mutta myös hienoja uusia autoja. Etenkin ostareilla ihmiset olivat länsimaalaisten trendien mukaan pukeutuneita ja itse ostarit olivat, noh- HELVETIN ISOJA. MBK- ostarissa oli kaikkea mahdollista, pieniä putiikkeja ja merkkikauppoja kuin myös perus thaimaalaisia pikkukojuja, joissa myytiin halpoja kopioita. Siam- center oli taas hyvin hyvin fiini kolmiosainen ostari, jossa jopa käytävät oli sisustettu. Siellä oli merkkiliikkeitä toisensa perään ja sokerina pohjalla viimeisessä ostarissa oli myynnissä sellaisia halpoja autoja kuin Porsche, Maserati, Lamborghini, …

Illaksi ajettiin skytrain:lla viikonloppumarkkinoille, josta löytyi vähän enemmän sitä oikeanlaista tunnelmaa. Pienelle alueelle oli ahdettu yli 8000 kojua, joista löytyi kaikkea mahdollista ja halvalla! Ihmisiä oli niin paljon, että hiki virtasi pelkästään paikalla seisomisesta eikä ahtaanpaikankammolta voinut välttyä. Markkinoilla syötiin tämän reissun ylivoimaisesti parhaimmat kevätrullat eli sprinkkarit! Toisena päivän oli tarkoitus löytää kelluvat markkinat, mutta nukuttiin liian pitkään, eikä keretty alkuperäisille markkinoille, jotka olis ollu 80 km Bangkokista. Löydettiin kuitenkin pienimuotoiset kelluvat markkinat kaupungin länsiosasta.

Kaikenkaikkiaan mitä Bangkokista jäi käteen oli ostokset. Yritettiin mennä etsimään nähtävyyksiä, kuten Grand Palace, mutta mentiin halpaan eli tuk-tuk kuski väitti ettei se ollut auki. Nähtiin kuitenkin istuva ja seisova Buddha. Yritettiin käydä katsomassa thai-nyrkkeilyä, mutta se oli järkyttävän kallista. Yritettiin käydä Chinatownissa, mutta tuk-tuk-kuski suuttui ja jätti meidät. Yritettiin mennä jokiajelulle, mutta ei keretty. Yritettiin käydä leffassa, mutta ei jaksettu odottaa sen alkua. Toisin sanoen, paljon kaikkea jäi vielä tekemättä ja näkemättä. KhaoSan Road oli ehdottomosti näkemisen arvoinen paikka ja mukavaa seutua asua (paljon reppureissaajia ympäri maailmaa), mutta sen sijainti oli ongelmallista liikkumisen kannalta. KhaoSan ei ollut BTS:n (skytrain) varrella, joten kaikkialle piti mennä tuk-tukilla tai taxilla. Ja kolmen päivän jälkeen jo tuk-tukeihin meni niin hermot! Sen lisäksi että ei jaksanut tapella niiden kuskien kanssa, liikenne oli paikoin todella ruuhkaisaa, joten pakokaasujen hengittely alkoi kyllästyttää.

Muuten kaksi viikkoa on vierähtänyt hyvin nopeasti, vaikkei mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Meidän kämpästä on alkanut paljastua erinäisiä vikoja nettiongelman lisäksi. Meidän huoneesta hajosi mm. ilmastointi, plus kaikenlaisia muita “pikku”vikoja on ollut. Mie kävin ensimmäistä kertaa hieronnassa ja se oli kyllä aika siistiä! Täällä maksaa hieronta n.7e 1-1,5h, eli ei paljon mitään. Koulussa on jo ensimmäiset kokeet takana ja monien ryhmätöiden deadlinet painaa päälle.

Bangkokiin lähdettäessä meitä vähän jänskätti, joudutaanko tulviin, mutta onneksi kerettiin juuri tulvien alta pois. Tälllä hetkellä osa Bangkokista on veden alla ja me täällä etelässä odotellaan syysmyrskyä. Toisin sanoen, kelit ovat olleet taas pari päivää aika masentavia. Toissapäivänä oli oikeasti ensimmäistä kertaa kylmää täällä. Sen lisäksi sateen harmaus alkoi muistuttaa Suomen syksykelejä L

On masentavaa kun täällä sataa vettä, koska ei pääse tekemään mitään järkevää. Ollaan suunniteltu viikonlopuksi matkaa Krabille kiipeilemään tai sitten sukeltamaan, mutta tällä hetkellä viikonlopuksi on luvattu vain sadetta… Toivottavasti kelit tästä paranee!

Tää kuva on Patongilta Bangla Roadilta. Toi oli tosi kiva aussibaari! Täällä on muutenki tosi paljon aussituristei.

Alkuperäinen kolmipyöräinen tuk-tuk Bangkokista. Näitä siellä pörräsi liikenteen keskellä kuin pieniä muurahaisia. Tuk-tuk on taidonnäyte siitä kuinka mahdollisimman halvalla sekä vähillä ja surkeilla materiaalilla saa toimivan kulkupelin.

KhaoSan Road päiväsaikaan. Täällä lähistöllä meillä oli hotelli. 

KhaoSan yöaikaan. Hirveesti baareja, ravintoloita, hierontapaikkoja, hotelleja, matkatoimistoja, kojuja, reppureissaajia, jne..

Sieltä sai myös melkein mitä tahansa väärennettyjä dokumentteja. Opiskelijakortteja, kielitodistuksia, lehdistökortteja, jne.. Kortin hinta oli n.5e

The Gazebo oli Thaimaan tai maailman toiseksi hienoin yökerho (olihan se aika tyylikäs, mut TOKI)

Tässä paistetaan Thaimaan suurinta herkkua eli banana pancakea!! Noita on vedetty muutama.

Bangkokin suurin joki, jonka veden pinta on aivan piripintaan rantakadun kanssa. 

Seisova iso buddha. Mentiin tänne Grand Palacen sijaan, koska tuk-tuk kuski väitti, että se on kiinni ja mentiin siihen halpaan. Nyt vähän ärsyttää ettei päästy sinne, mutta jääpähän sit enski kerraks jotain katottavaa.

Istuva pikkubuddha.

Bangkokin kelluvat markkinat, jotka ei tosin ole ne alkuperäiset. Vedessä näkyy, jos tarkasti kattoo, aika paljon kaloja. Siellä oli semmonen alue, johon oli ahtautunut sairaasti jotain isoja monneja.  Ihmiset syötti niitä ja ne oikeesti tappeli vapaasta tilasta vedessä. Ne oli oikeesti NIIN ahtaasti siinä.

Veneissä valmistettiin ruoka, joka tarjoiltiin sitten laiturille.

Viikonloppumarkkinat, jossa oli ne 8000 kojua. Tästä alkaa kapea käytävä, jonka varrella on vierivieri kojuja. Sitä rojun määrää on vaikea kuvata.

Siam Centerin edessä oleva aukio. Ylhäällä on BTS- junarata.

MBK- ostari. Aivan älyttömän kokoinen! Kaikki taksit oli kirkkaan värisiä pinkkejä, vihreitä, keltaisia,...

Se tältä erää!

P.S. Oon oppinu syömää sairaan tulista ruokaa! Olliki sano et lähentelen sen rangkingissa kärkisijoja :D

AK

papattihelvetissä

Helou!

Aika on taas vierähtäny nopeasti sitten viime kirjoituksen. Viimeeksi valittelin sitä, että sää ei ole suosinut, mutta nyt vihdoin sää alkaa vaikuttamaan siltä, millainen sen kuuluukin olla, Thaimaassa. Eli aurinko on paistanut joka päivä ja kuumaa on! Tähän pitäisi alkaa tottua, sillä kelit tästä vaan "paranee" eli pilviverhon antama suoja katoaa ja on entistä kuumempi (vaikea uskoa, että voisi olla vielä kuumempaa!). Vaikka täällä päivät eivät välttämättä ole yhtä työntäytteisiä kuin suomessa, vierähtävät ne silti yhtä nopeasti ellei nopeamminkin! Suomessa sitä usein elää odottaen jotakin tapahtumaa, jonka jälkeen jotain toista, jne.. odotuksen voimalla päivästä toiseen. Täällä taas tuntuu siltä, että päivät vosivat olla pidempiä ja hetkessä voisi elää pidempääkin. Oikeastaan koko ajatus siitä, että tämäkin loppuu aikanaan, on todella masentava. 

Viime viikonloppu meni vähän vauhdikkaammissa merkeissä kuin toissaviikonloppu. Perjantaina käytiin ensimmäistä kertaa Patongin yöelämässä ja surullisen kuuluisalla Bangla Roadilla. Ilta oli todella hauska, vaikkakin Bangla Road on kaikkea muuta kuin näkemisen arvoinen. Oli myös pakko käydä sk-ravintolassa seduxtion:ssa, joka onneksi ei ollut suora kopio onnela-giggling marlin- konseptista. Lauantaina lähdimme katsastamaan Vegefestareiden päätösbileitä Phuket Towniin. Meidän busineksen opettaja Mary oli sanonut että sinne on pakko mennä " It's something you've never seen before in your life!" ja neuvoi meitä ottamaan korvatulpat mukaan. Noh, perinteisen skeptisinä suomalaisina oletimme että meidän opettaja on vain stereotyyppinen jenkki, jolla on tapana hehkuttaa ja värittää kaikkea. Menimme hyvissä ajoin Phuket towniin varaamaan parhaat paikat. Päätapahtuma alkoi kuitenkin vasta myöhemmin illalla, joten sitä ennen kuljimme ympäriinsä kaupungilla. Pojat löysivät sisäisen 5-vuotiaansa ja ostivat pussillisen räjähteitä, joita ne intopinkeinä räjäyttelivät paikallisten kanssa kilpaa. Paikallisilla ei ollut mitään tietoa minkäänlaisesta turvallisuudesta. Aina aikuisista ihan vasta kävelemään oppineilla lapsilla oli jonkinlainen räjähde kädessään ja ne suuntasivat niitä ihan miten sattuu. Papatteja heiteltiin kuin miinoja toisten tielle. Meno alkoi olla sen verran hurjaa meille, että päätimme odotella kulkueen alkamista rauhallisimmella paikalla (sellaista ei tosin ollut koko phuket townissa). noh, sitten alkoi kauan odotettu päätapahtuma eli kulkue, jossa miehet kantoivat jumaliaan. Kulkueessa olevat miehet olivat peittäneet päänsä ja suunsa huivilla tai pyyhkeellä kuten myös monet katsojat ja hyvin pian tapahtuman juoni selvisi. Kulkueen ympärille kerääntyneet väkijoukot heittelivät minkä kerkesivät erilaisia räjähteitä ja papatteja suoraan kulkueessa olevien miesten päälle! Näky oli aika huima ja jopa pelottava!! Räjähteitä oli niin paljon, että savu peitti jossain vaiheesssa näkymät kokonaan, silmiä kirveli ja oli vaikea hengittää. Yhdessä vaiheessa joku fiksu sytytti pussillisen räjähteitä aivan meidän jalkojen juurella ja voi sitä paniikkia, joka miuta valtasi! Ihmiset rupesivat ryntäilemään väen tungoksessa kun loputon sarjatuli pamahteli ympärillä. Pian saatiin tästä juhlasta tarpeeksi ja päätettiin lähteä kotiin. Kuinka ollakaan, meidän skootterit oli parkeerrattu juurikin kulkueen tielle, joten eipäs päästy mihinkään. Jouduttiin seuraamaan papattijuhlaa loppuun asti! (ja sitä siis kesti pari tuntia!) Alettiin jo vaipua epätoivoon, koska kulkueelle ei näkynyt loppua eikä myöskään räjähteiden määrälle. Touhu oli loppujen lopuksi meidän silmiin aika sairasta ja paikoin pelottavaa, että saatiin aika lailla tarpeeksi tosta meiningistä. Mary oli sittenkin oikeassa, se oli todellakin jotain sellaista jota emme olleet koskaan nähneet emmekä toivottavasti näe enää koskaan! Ja vaikka miulla oli korvatulpat niin silti korvissa välillä soi niin että koski!

Koulussa ei ole tapahtanut mitään erikoista. Luennot ovat aika samanlaisia kuin suomessa ja kaikki opettajat ovat olleet suht. hyviä. Lempikurssini on ehottomasti strategic management pitkälti loistavan opettajan ansiosta! Ensiviikolla markkinoinnista on jo välikoe! aika menee niin nopeasti! koulu on ollut jonkinverran työläämpi mitä ajattelin, mutta ei kuitenkaan vielä liian rankkaa! Naureskeltiin tuossa yks päivä kun tehtiin yhdessä läksyjä altaalla, et kuinka hävytön näky: kolme ihmistä makaa aurinkotuoleissa altaan reunalla siemaillen kylmää kokista ja keskustelee siitä, pitääkö turkki hyväksyä eu:hun vai ei. Et ei se vielä liian rankkaa oo :D (vaikkakin auringossa lukeminen on oikeesti tuskaa, etenkin jos polttaa selän ja pakarat!)

en oo päässy vielä mihinkään pelaa korista enkä edes heittelee! Oon kyl nähny tääl useitakii koriskenttii, mut suurin osa on jossain koulujen pihalla jonne ei välttis voi mennä tai sit ne on tosi huonossa kunnossa. Mein koululla voi kuulemma pelata korista iltaisin, mut sitä ei olla viel tsekattu ku on käyty vaan salilla tai lenkillä. Pitäis mennä joku päivä. Suurin ongelma on se, et tääl tulee pimee nii aikasi ja täältä meiltä kestää ajaa yli 20 min koululle ni se ei kyl kauheesti houkuttele pitkän päivän päätteeks aina. Kaiken lisäks paikallisilla oppilailla on nyt lomaa koulusta joten en tiiä, et onks siel ketää pelaa korista. Mut se pitää ehottomasti käydä kattoo! Koululla on myös yllättävän hyvässä kunnossa oleva tenniskenttä ,jota ei myöskää olla viel kertaakaa hyödynnetty. Toivottavasti huomenna siihen asiaan tulee muutos.

Toissapäivänä mein kämppiksen villen kaveri tuli kylään ja toi meille tuliaisia suomesta. Vaasan ruispalat vaikka ei tuoreita olleetkaan eikä juustoakaan ollut, maistuivat silti aivan taivaallisen hyvältä!! Myös fazerin sininen upposi paljoa kyselemättä! Aamulla ville keitti kahvia, josta tuli NIIN kotoinen fiilis, kun kahvin tuoksu valtasi kämpän! hauskinta on ehkä se, että noita asioita ei edes tajunnu kaivata, kunne ne tuotiin nenän eteen. Vasta puraistua ensimmäisen palan ruispalasta muisti kuinka hyvää se onkaan, ja miten ikävä sitä on ollutkaan :)

Nonii nyt oon kirjottanu jo aivan liikaa! Tänään miulla on ollu vapaapäivä, joten heräsin jo 7 et kerkeisin joogaa. Sen jälkee en oo tehny muuta ku loikoillu altaalla ja lukenu ja toivon mukaa tänää mennää ekaa kertaa hierontaa. ekaa kertaa elämässä ja ekaa kertaa thai-hierontaa! (Pelottaa.) Perjantaina lähetään bussilla kohti bangkokii, en malta oottaa sitä. SE on kuulemma sellainen ostosparatiisi, et miuta vähän jännittää miten miun pää pysyy mukana siellä ostareilla. Kiinasta on myöski tulossa joku vuoden suurin ja maailman suurin myrsky tännepäin ja se on jo nyt aiheuttanu tulvia bangkokii, et toivottavasti siel ei tarvii uida kaupasta toiseen ja toivottavasti se myrsky ei tuu phuketiin saakka! 

Tältä erää ei muuta :)

Alkukantaismeininkiä. Mentiin etsimään yksityisrantaa, jonne vievä tie kulki viidakon läpi. Matkalla löydettiin kookospähkinä, jonka olli halkaisi ja sit päästiin vähän maistelee tuoretta kookosta.

näkymä kun ajetaan meiltä patongin suuntaan. rannat alhaalta ylös - kata, karon, patong

päätemppelin edessä olevissa porteissa on "vähän" papatteja (tuo punainen nauha)

tuskien tie vei piilorantaan. tuskien tie sen takii et oli kiva kiivetä sitä ylös takasi päin tullessa.

piilorannalla oli aivan sairaan voimakkaat aallot! sitä ympäröi myös paljon kiviä, joten sielllä ei uskaltanut uida.

AK

Aallonmetsästystä ja muuttohommia

Viime viikolla "vihdoin" alkoi koulu. Olisihan lomakin viela kelvannut, mutta oli kylla kiva paasta taas arjen rytmiin. Etenkin ku oon normaalisti tottunut sellaiseen liukuhihnarytmiin, tappaen tehokkaasti yhden askareen toisensa jalkeen. Taalla elaessa ei ole oikein minkaanlaista rytmia, paivat vaan valuvat ohi ja illalla huomaa, etta mitaan ei ole tehnyt. Paatin ottaa vain kolme kurssia, koska muuten en saisi ikina kahta paivaa pidempaa lomaa, mika tarkottaisi sita etten paase matkustaa mihinkaan koulun aikana. Otin pelkastaan "asia"-kursseja eli miulla on International Business, Strategic Management ja Principles of Marketing. Varsinkin kaks viimeista on Ollin mukaan niin hc-kamaa et ehka on ihan hyva et miulla on vaan kolme kurssia.

Viime viikolla ei aurinkoa paljoa nakynyt. Alkuviikosta satoi yli vuorokauden yhtamittaan kaatosadetta. Lokakuu onkin sateisin kuukausi taalla. Pikkuhiljaa pitaisi alkaa aurinko tulla taas esiin. Keskiviikkona paastiin vihdoin monen mutkan kautta muuttamaan omaan kotiin. Se on ihan sairaan siisti!! Talo on nelikerroksinen ja katolla on uima-allas, josta on nakyma merelle! Sisalla on moderni sisustus ja nelja makkaria. Meidan uusioperhe koostuu 10 ihmisesta, jotka kaikki ollaan siis vaihtareita taalla. Ainoa huono juttu mein luukussa on se, etta kouluun kestaa ajaa reilu 20 min ja mein salille kestaa 30 min. Kaikenlisaks lahelta ei olla ainakaan viela loydetty yhta halpoja ja hyvia ruokapaikkoja kuin Kathussa. Mutta kaikkea ei voi saada!

Ennen muuttoa haaveiltiin siita, etta paastais ite kokkaamaan kaikkia herkkuja, kuten salaattii, kunnon aamupalaa, ym, ym. Parin kauppareissun jalkeen tajuttiin kyl, etta taalla ei kannata kokata mitaan muuta kuin thai-ruokaa ja senkin tekeminen kotona on kalliimpaa kuin ulkona syominen. Etta se siita kaikenlaisista herkkusalaateista (fetan hinta on yli 4 e, niin kuin kaikkien muidenkin juustojen hinnat).

Viime viikolla Phuketissa alkoivat vegefestarit, jonka huomasi etenkin liikenteessä. Ilmeisesti ajokortteja sai puoleen hintaan, kun kaiken maailman tunareita osui tielle. Taalla elaessa ei ainakaan jannitys puutu elamasta, etenkin jos ajelee Rawai- Phuket Town valia. Pariin kertaan on elama vilahtanu silmissa, kun joku paattaa kaantya eteesi kun itse ajat yli 60 km\h. Muutenkin kun taalla ajaa joutuu keskittymaan koko ajan. Koskaan ei tieda milloin joku paattaa vetaa jarrut pohjaan, tai tehda u-kaannoksen suoreaan edessasi tai jotain muuta vastaava. Paikallisille tamakaan ei ole tarpeeksi! He paattavat lisata jannitysta entisestaan ajamalla ilman kyparaa, pitamalla sylivauvaa sylissa tai puuistuimella edessaan, tai ajamalla 80 km\h kaatosateessa ilman kyparaa pitamalla toisessa kadessa puhelinta!

On paljon asioita mita pitaisi tehda taalla ollessa. Yksi must- juttu paastiin toteuttaa viime viikonloppuna eli paastiin surffaamaan! Otettiin skodet alle ja ajeltiin aina Bang Tao biitsille saakka, jossa meita oli opettamassa Ricky niminen mies. Valitettavasti Ricky ei ollut vaaleatukkainen surffarikomistus tai vaaleatukkainen se kylla oli, mutta noin 40 vuotta liian vanha :D Ricky oli kuitenkin aivan mahtava opettaja ja niinkuin han lupasi paastin jo ensimmaisena paivana laudalle pystyyn!! Toki Ricky auttoi meidat paasemaan aallon matkaan ja meilla oli isot soft boardit, joten pystyyn paaseminen oli helpompaa. Seuraavana paivana  paastiin itse metsastamaan aaltoja, joka olikin jo paljon vaikeampaa. Paasin myos kokeilemaan oikeaa surffilautaa, joka oli paljon haastavampi, mutta paasin kuin paasinkin pari kertaa pystyyn. Surffaaminen oli todella siistia ja aika meni aina tosi nopeasti. Huomenna on vapaapaiva, joten toivottavasti paastais taas surffaa ja talla kertaa Kata biitsille, jossa pitaisi olla isommat aallot!

Vegefestarit on muuten kaikkea muuta kuin jotkut hippitsembalot! Phuket Town on niiden paanayttamo, jossa on ollut koko viikon aivan sairaasti porukkaa! Tarjolla on pelkastaan vege-ruokaa, josta osa on todella epailyttavia ja osa on uppopaistettua pullamossoa. Paaspektaakkeli on kulkue, jossa kuljetetaan jotain jumalia ja mukana kulkee myos paaosin miehia, jotka on lavistany posken lapi veitsia, puukkoja, miekkoja, sahkoporia, pyoria, tankoja, jne.... Tanaan olin menossa aamulla 8 joogaan ja ajoin suoraan tallaisen kulkueen tielle. Jouduin jaamaan katsomaaan sita, koska liikenne oli aivan tukossa enka paassyt eteen enka taakse. Naky oli aika karmaiseva kun osa miehista kulki aivan transsissa poski lavistettyna jollain esineella ja osa miehista oli yltapaalta veressa. Koko ajan kuului kauhea pauke ja melu, niin etta valilla ajattelin, etta jossain ammuskellaan. Yksi mies kulki eteenpain veistaen kirveella kielenpaata! Siina vaiheessa meinas miultakii taju menna, kun naky oli sen verta kauhea. Etta sellaiset vege-festarit!! Meno pitaisi viela yltya viikonloppuun mennessa!

En oikein muista oliko jotain muuta mita piti kertoa.. Ainiin varattiin ollin ja veeran kanssa lennot phuketista Chiang Maihin, Thaimaan pohjois-osaan, josta olisi tarkoitus matkustaa laosin ja vietnamin kautta kambodzaan. Paatettiin pitaa 16 paivan omatoiminen loma, jotta keretaan koluta Pohjoinen kunnolla. Kahen viikon paasta lahetaan varmaan Bangkokiin. Taalla kaikki on olevinaan niin halpaa (paitsi juusto ja nektariinit), mutta rahaa menee silti aivan tuhottomasti!!


Tässä on meidän lukaali!

Keittiö

 Kattoterassilla on baaritiski ja uima-allas.

baaritiski

Olohuone

Norsuvaroitus

Tällaisia kyltteja on jokapuolella. Thaimaan "hirvivaroituksia".

Kuivaharjoittelua

Välillä rantaan tultiin mahaltee ja välillä pääsi ihan laudan päälle.

Rantautunut valas

Allasosasto

Tässä on se toinen tyyli!

Todistusaineistoa

Paras tapa tutustua Phuketiin on ajella mopolla ympari saarta. Etenkin rantareiteillä maisemat on huikeat! Harmi vaaan, ettei niitä saanut tallennettua kameralle. Allaolevassa kuvassa on työn varsilla näkyvät norsut, joista on varoituskylttejä.

Tässä ollaan koko poppoo valmiita valjastamaan Bang Taon aallot!

Kuvat on ihan sekalaisessa järjestyksessä koska apple ja blogspot ei oikein pelaa yhteen. 

Sawadii kaa tältä erää!!

AK