sairaalavisiitti

Moikka,

Normaalista poiketen alan kirjoittaa jo reilusti ennen kuin kolme viikkoa edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt. Syynä tähän on se, että pakkailen juuri kimpsut kasaan kahen viikon reissua varten. Sieltä tuskin pääsen (tai jaksan) kirjoitella mitään, joten kirjoitan nyt pikaviestin tähän väliin. Lupasin lisäksi katjalle kirjoittaa yhen kokonaisen tekstin pelkästää miun sairaalareissusta.

Eräänä kauniina päivänä oli taas NIIN tuska juosta et ärsytti ihan sikana. Lenkin jälkeen olin taas tekemässä kuolemaa ja jatkoin sen tekemistä koko päivän. Oli vähän kipeä olo, mutta luulin et se oli taas semmoista perus "alilämpöoloa" mikä miulla on aina, kun luulen et olisin tulossa kipeeks. Yöllä kuumotin kuin joku takkakivi ja aamulla mittasin kuumeen, niin se näytti 39,4!! Noin kovaan kumeeseeen nähden pää oli kuitenkin melko selvä, olin lähdössä aluksi kouluunkin. En sitten mennyt kuitenkaan kouluun vaan nukuin lähes koko päivän, kuume ei laskenut, lisäksi tuli erinäisiä mahaongelmia. Seuraavan aamuna oli vieläkin kuumetta sekä sen lisäksi mahaa koski, joten päätettiin mennä sairaalaan käymään. Sairaala olikin sitten oma tarinansa.

BAngkok International Hospital oli alusta saakka tosi hieno eikä yhtään tavallisen sairaalaan näköinen. Kun tulimme sisään, mentiin heti "infoon", jossa oli vastaanottomies, jolle kerrottiin mikä oli vikana. Vastaanottomies ohjasi "respaan", jossa taas kerrottiin oireet. Vastaanottomies ja respanainen lähtivät viemään miuta osastolle, jossa minulta taas kysyttiin oireet, otettiin kuva, tiedot ja lätkäistiin kanta-asiakaskortti käteen. Osastonainen lähti viemään miuta sinne todelliselle osastolle, jossa miuta oli vastaanottamassa muutama sairaanhoitaja. Miut laitettiin heti sänkyyn makaamaan ja laitettiin verenpaine ja sydänäänimittaus-laitteeseen. Siinä mie sit makasin ku hoitajat hääräs ympärillä. Kohta tuli lääkäri, jole kerroin varmaan 7 kerran mikä miulla oli. Hän kysyi haluanko jäädä sairaalaan vai mennä kotiin, niin päätin mennä kotiin. Kun valittelin et miulla on kovat kivut ni lääkäri kysy " Do you wanna shot?", mie tietysti olin et " shot?", "yes, yes", ja sit tuotiinki jo pitkä piikki ja reiteen vaan.

Vähään aikaa makoiltuani siinä, miut päästettiin menee. Tai oikeastaan tilanne oli se, et hoitaja kysy huimaako miuta. Sanoin et ei huimaa ku makaan, mut vähä ku seison. "Wait, I call you a driver". Kohta paikalle ilmestyi rullatuoli kuskin kera. Menin istumaan rullatuoliin ja miut rullattiin joku 200 metriä lääkkeiden noutoluukulle. Oli hieman tyhmä olo istua siinä rullatuolis kun olisin voinu hyvin kävelläkin. Lääkeluukulle miulle määrättiin 6 eri nappia!

Kotiin päästyä kivut vain paheni ja yö oli jo todella tuskainen. Aamulla päätin, et on pakko mennä takaisin sairaalaan kun kivut pahenivat sietämättömiksi. Tällä kertaa tiesin jo mihin piti mennä ja miulla oli kanta-asiakaskorttikin, jonka vain lätkäisin hoitajille. Lääkäri sanoi, että miun pitää jäädä sinne ja siinä vaiheessa jotain "administration"- ihmisiä tuli tarjoilemaan eri huonevaihtoethoja. Oli tavallista huonetta ja vip-huonetta ja vaikka mitä. Otin ihan normaalin huoneen, joka oli vain 10 000 baht/yö eli jotain 250 e/yö :D Miut sitten kärrättiin miun huoneesee, jossa vietin seuraavat kolme yötä.

Sairaalan palvelu oli niin hyvää, että sieltä oli ikävä lähteä. Miulla kävi jatkuvasti hoitajia kysymässä miten voin. Yksi hoitaja kävi aina 2 tunnin välein mittaamassa kuumeen ja verenpaineen, keskellä yötäkin. Yksi hoitaja kävi aina kysymässä " how many times pee?" ja sit " how many times poo?", sillä oli siis vain tuo missio. Sit yks hoitaja oli päähoitaja, joka kävi aina antamassa lääkkeet. Yksi ihminen kävi aina tuomassa ja viemässä ruoat, yksi kävi ottamassa miulta tilauksen seuraavan päivän ruoista. Menussa oli aina 6 vaihtoehtoa joka ruokalajille. Ja ruoat oli vähän toista ku suomes! Sit miulla kävi telkkarimies säätämässä miulle oikeet kanavat, siivoojat, lääkäri, hallinnollisiii tyyppei. Ei siellä yksinäiseks kerennyt tulla! Miulla oli tietysti moottorisänky ja puhelin, josta pystyin soittamaan aina kun halusin jotain, tai oli jotain ongelmia. Telkkarissa oli onneksi leffakanava, jota tuijotin päivät pitkään.

Ainiin, sairaalan ruoat tarjoili sodexho ja siivouksesta vastasi iss! Sairaalan alakerrassa söin elämäni yhtä parhaimmista juustokakuista!! Toisin sanoen, sairaala ei ollut ihan samaa tasoa kuin suomessa, palvelu pelasi ja yhtä ihmistä kohti oli varmaan 10 henkilökunnan henkilöä.

En jaksa nyt enää kirjoittaa kun meillä on vähän sählinki-ilta tänään, kun yritetää pakata tavaroita. Huomenna aamulla lähdetään Chiang Maihin, joka on pohjois-thaimaassa. Sieltä saa muuten oikeeta ruisleipää ja karjalanpiirakoita!! Chiang Maista jatketaan laosiin ja sitten vietnamiin ja kambodzaan. Palailen sitten sieltä!!

Nyt pitää jatkaa pakkaamista, joten pitää mennä! nii ja siis miulla oli suoliston infektio, jos sitä mietitte miks olin sairaalassa. en tiiä mistä se infektio muka tuli! mut nyt oon kunnossa, ruokahaluki on valitettavasti palannu :D 

Kirjoittelen parin viikon päästä!

AK