Uudessa-Seelannissa

Haudi Hei!

Pikavisiitti Uudessa-Seelannissa alkaa olla takanapäin, joten on hyvä aika päivittää tätä blogia. Monien selkkausten jälkeen, jotka tulevuorenpurkaus aiheutti, päästiin Uuteen Zetaan neljä päivää myöhässä. Alkujärkytys oli aikamoinen kun marssittiin ulos lentokentältä, täällä on kylmä!! Oltiin totuttu, että Aasiassa ihan sama mihin meni (paitsi paikallisbussiin) tarkeni aina sortseissa. Täällä astuttiin ulos hupparissa ja farkuissa ja silti oli kylmä! (Oli kuitenkin jotain 20 astetta plussaa). Sekä Australiaan, että NZ:taan saavuttaessa oli supertarkka tulli! Siellä oli koira haistelemassa miun hedelmiä, jotka piti heittää vekeen. Hitto miun olis pitäny kirjottaa erikseen tullilappu yhdestä omenasta, jos olisin halunnu kuljettaa sen maahan. Kengissäkään ei saanu olla vieraan maan maaperää.

Meillä oli vain alle 2 viikkoa aikaa olla täällä, joten päätettiin suosiolla keskittyä vain eteläiseen saareen. Saavuttiin Christchurchiin, joka on eteläsaaren suurin kaupunki (Tampereen kokoinen) ja oltiin täällä pari päivää. Päätettiin ostaa semmoinen bussipassi, jolla sai matkustaa tietyllä reitillä ja hypätä bussiin ja bussista koska tahtoi. Intercity- bussipasseja oli vaikka mitä erilaisia ja se olikin hyvä vaihtoehto tutustua maahan. Parasta busseissa oli suomesta poiketen toinen toistaan mukavemmat bussikuskiviiksipartasedät.  Ensimmäisellä matkalla tuntui hieman oudolta, kun bussikuski pälpätti mikkiin koko matkan ajan ( 4 tuntia), mutta viimeisellä reissulla, kun se ei ollutkaan enää Intercity, niin sitä alkoikin kaipailla. Bussikuskit selittivät kaikkea mielenkiintoista NZ:sta ja pysähtyivät jos oli jotain näkemisen arvoisia paikkoja. Nimi ei sitten ole enne, eli VR:n Intercitien kanssa niillä ei ollut mitään muuta yhteistä kuin valtionomistus. 

Southern- bussipassi kuljetti meidät ensin Lake Tekapolle, joka oli aivan minimaalisen pieni kylä vaalean turkoosin järven rannalla. Kylässä oli varmaan jotain 150 asukasta :D. Tekapon järvi oli hyvin erikoisen värinen. Se näytti enemmänkin siltä, että se olisi ollut jäässä, koska se oli niin vaalean turkoosi. Väri johtui kuitenkin siitä, että pohjassa oli jotain tiettyä kiveä tj. Tekaposta meidän matka jatkui kohti Queenstownia, maailman extreme-urheilun pääkaupunkia. Queenstown oli älyttömän hienolla paikalla sijaitseva pieni, mutta hyvin pippurinen kaupunki. Kaupunkia ympäröivät vuoret ja se oli levittynyt kirkasvetisen järven ympärille. Kaupungissa oli vain 13 000 asukasta, mutta siitäkin huolimatta se oli eloisampi kuin esim. Christchurch ja yksikään noin pieni kaupunki, missä mie oon käyny. Siellä oli varmasti turisteja vähintään yhtä paljon ja urheilu/eräretkeilykauppoja oli useampi kymmenen. Matkatoimistoja oli varmasti parinkymmenen luokkaa, eikä voinut olla huomaamatta extreme-urheilupainoisuutta. Miusta tuntu, että kaikki siellä kaupungissa oli tehny benjihypyn tai swingin tai molemmat. Miuta innosti etenkin benji ja rafting, mutta sit ku hinnat selvis, ni äkkiä se innostus laantui. Kaikki aktiviteetit poikkeuksetta maksoivat sen 200 NZD luokkaa (eli jotain reilu 100 euroa) ja koska meillä oli jo muutenkin budjetti tiukilla ni piti arvioida tarkkaan mitä haluttiin tehdä. Päätettiin hypätä tandem skydive, koska ite aattelin, et siinä kerkee tajuu vähä enemmä ku benjis ni saa ehkä hitusen enemmä rahoilleen vastinetta. Ei tehty sitä kuitenkaan Queenstownissa vaan mein oli tarkoitus tehdä se Wanakassa, seuraavassa määränpäässä. 

Queenstownista tehtiin yhden päivän retki Milford Soundille, joka on yks suurimmista NZ:n nähtävyyksistä. Se oli yks vuonolandian vuonoista. Koko bussimatka Milfordiin oli kuitenkin melkein hienompi kuin itse määränpää. Pysähdyttiin katselemaan maisemia (nähtiin paljon paikkoja, joissa on kuvattu Taru Sormusten Herrasta leffaa) ja syömään maailman herkullisimpia piirakoita (etenkin omenapiirakka oli NIIN hyvää, en oo kyl harmikseni löytäny mistää muualta vastaavaa)! Toinen päivä Queenstownissa vietettiin maastopyörien selässä. Maastoreitti mitä lähdettiin tarpoo oli mukavan ylämäkipainoitteinen alussa, jonka jälkeen avautuivat aivan törkeen siistit maisemat. Pyöräiltiin välillä lampaiden seassa ja välillä lehmät yrittivät tulla mein tielle. Queenstownista olisi löytynyt tekemistä paljon pidemmäksikin aikaa, etenkin jos olis ollut rahaa, mutta meiän tiukka aikataulu painoi päälle ja mein piti lähtee jatkaa matkaa Wanakaan. 

Wanaka oli taas yksi erittäin söpö kylä erittäin kirkasvetisen järven rannassa. Paljon pienempi kuin QT, mutta miusta jopa melkein mukavempi. Meidän piti tehdä Skydive Wanakassa, mutta kelit eivät olleet suosiollisia ja oltiin kaks päivää jumissa siellä, koska odotettiin koko ajan lupaa lähteä hyppäämään. Ei sitä lupaa koskaan herunut, joten päätettiin lähtee jatkaa matkaa Frans Josef jäätikölle. Frans Josefissa päästiin toisena päivänä vihdoin ja viimein toteuttamaan kauan odotettu laskuvarjohyppy! Kaikki tapahtui aika nopeesti. Saavuttiin paikalle, allekirjotettii lappu, että ei nosteta syytettä jos kuollaan, sit kuivaharjoteltii ja hypättii koneeseen. Kone oli niin pien et siihen mahtu just ja just neljä ihmistä plus lentokoneenohjaaja. Mie ja miun skydivemaster istuttiin ihan oven vieressä. Kateltiin siinä maisemia jonkin aikaa, ja nehän oli huikeita- Tasmania meren rannikko, sademetsää, peltoa, jäätikköä, NZ:n korkein vuoristo, jäätikköjoki, sit yhtäkkiä tuliki aika avata ikkuna. Alhaalla kuivaharjottelun aikana mein master sano et sit ku ikkuna aukee ni laitetaa ensin jalat ulos ja sit istutaa siinä hetki ja hengitetää syvään. No sit se miun masteri otti ensin jalkansa ulos ja sit mie ja sit ajattelin et nonyt tässä vähän aikaa istuskellaa, mut sit myö hypättiinki samantien! Miusta tuntu aluks siltä etten saanu kunnol happee ku haukoin henkee vaan, en edes huutanu ku ei se oikein lähteny. Sit pystyin jotenkuten rentoutumaan (jos sitä nyt rentoutumiseks voi kutsuu) ja mietin vaan sitä että hengitän kunnolla ja ainoo mitä nyt muistan on, että miun ylähuuli lepatti sairaasti. Sit varjo aukes ja loppu onkin historiaa :D Olisin voinut liidellä varjolla pidempääkin kun oli pikkusen siistiä kattella maisemia sieltä ylhäältä!

Frans Josefissa meille sattu aikamoinen ylläri. Oltiin kylän ainoassa ruokakaupassa (ja kylähän oli noin 300 hengen suuruinen), kun yhtäkkiä mie kuulen jostain hyllyjen välistä "Kuokkis!". Mie olin ihan sekasin, ku tajusin ettei se ollut Ollin ääni. Käännnyin kattomaan ja se oliki Petu (tuttu Lappeenrannasta). Petu oli ihan halolla päähän lyöty, se oli ihan hämillään :D No siinä sitten rupateltiin kuulumisia ja Petu lainas meille avainta paikalliselle puntikselle (se oliki pienin, missä oon koskaan käyny). Frans Josefista tultiin länsirannikon kautta takaisin Christchurchiin.

Uusi-Seelanti oli aivan mahtava paikka! Eteläinen saari on tunnettu sen kauniista luonnosta ja sitä se totisesti oli! Se oli jotain joka muistutti vähän Suomen maisemia, mutta sit kuitenkin jotain aivan erilaista. Kaikkialla oli paljon vuoria, kauniita järviä ja paljon lampaita. Koko tää eteläsaari on muotoutunu aika pitkälti viime jääkauden aikana uuteen uskoon ja jääkauden jäljet näkyvät vieläkin hyvin vahvasti. Etenkin kaikki maamuodot. Saari on varmaan paras mahdollinen paikka maailmassa eräretkeilyn harrastamiseen. Joka paikassa on mahdollisuus mennä eripituisille ja tasoisille patikkaretkille, joista osa on niin suosittuja, että sinne joutuu jonottamaan pari vuotta saadakseen luvan! Paras tapa tutustua maahan on kiertää bussilla tai vielä parempi olisi, jos olis oma auto. Monet kiertääkin täällä semmosilla pakuilla, joissa on takana nukkumapatja. Täällä tuntuu siltä, että kaikki ihmiset täällä ovat enemmän tai vähemmän jotain eräjormia. 

NZ ei toisaalta ollut niin kallis kun aateltiin, mutta toisaalta oli kalliimpi mitä ajateltiin. Jotkut asiat täällä ovat halvempia kuin suomessa, jotkut samanhintaisia, ja ainakin kaikki aktiviteetit on ihan hiton kalliita! Se oli jokseenkin ärsyttävää, että ei voinut tehdä kaikkea mitä olisi halunnut. Eteläsaari on asutettu vasta pari sataa vuotta myöhemmin kuin pohjoinen ja tää on vieläkin hyvin harvaan asuttu. Yks erittäin huomattava miinuspuoli täällä on se, että englantilaisten jalanjälki näkyy täällä liian selvästi. Nyt kun ollaan reissattu Aasiassa ja täällä jo toista kuukautta ni voin kyl kertoo, etten tosiaan ymmärrä miten englannissa voi sijaita maailman huippuyliopistoja ja miten ne aikoinaan on voinu hallita puolta maapallosta. Nyt tulee luettelo:

- vasemmanpuoleinen liikenne - no se on pien paha

- kokolattiamatot - minkä helvetin takia niitä pitää olla? etenkin lämpimis maissa?

- kaikenlainen insinöörimäinen järkevä suunnittelu puuttuu lähes kaikkialta: pienissä ahtaissa vessoissa ovet aukeavat SISÄÄNPÄIN, suihkut on sijoitettu päin helvettiä, jne

- tässä tulee kuitenkin miun henkilökohtainen suosikki!!! Jossain vanhoissa maissa on edelleen hanat erikseen kylmälle ja kuumalle vedelle, mutta täällä englantilaiset ovat keksineet jotain vielä parempaa!!! Lavuaarissa on kaksi hanaa, toisesta hanasta tulee erittäin kylmää vettä ja toisesta tulee kiehuvaa vettä! Eikä siinä vielä kaikki! Nää hanat on sijoitettu mahdollisimman kauas toisistaan lavuaarin vastakkaisille reunoille. Voisko joku nyt valaista sivistymätöntä et mitä helvettiä tälllä on ajettu takaa? Mie luulin aluks et tämä loistokeksintö esiintyis vaan keittiössä, jossa on tarkoitus täyttää lavuaari tiskinpesua varten, mutta ei. Onneksi näitä löytyy myös ihan vessoista, joissa on tarkoitus pestä vaan kädet. 

Ainoa hyvä juttu, jonka englantilaiset on jättäny taakseen, on erinomaiset kaikki leivonnaiset! Täällä on hiton hyvät ja aika halvat kaikki piirakat ja kakut ja sen semmoset:D Onneks mein oleskelu ei ollu pidempi tai kohta nää kaikki piirakat alkais jo näkyy :D Mutta siis lyhyesti: Hieno maa! Sairaan ystävälliset ihmiset! Hyvää ruokaa! Aivan uskomattomat maisemat! Haluun tulla tänne vielä lähitulevaisuudessa takas ja sit haluun käydä myös pohjoissaarella, joka on kuulemma aivan erilainen ku tää eteläinen. Jäi vielä harmittaa ettei keritty sit mennä vaeltamaan, mutta ehkä sit ens kerralla!

- 

Christchurch. Saavuttiin melkein kuin kotiin: oli hiton kylmä,vaikka oli kesä ja kebuloita löyty lähes yhtäpaljon ku lappeenrannassa :D

Christchurch.

Cromwell. Tää paikka oli miun paratiisi!!! Tuolla kasvatettiin kaikkia miun lempi hedelmiä ja ne oli niin halpoja ja niin hyviä! (Mie oikeesti olin niin tohkeissaan tuolla) Miksei kaikkialla vois olla Cromwell?

Queenstown. Tää paikka oli sit taas Ollin paratiisi eli Fergburger. Fergburger oli paikallinen supersuosittu hampparipaikka, josta sai varmaan parhaimpia hamppareita mitä oon koskaan syöny - ja ne oli ISOJA.

Queenstown.

Queenstown.

Matkanvarsi. Tyypillistä maisemaa ja huomaa kaikki lampaat!

Fiordland. Täällä oli kuvattu Lord of The Rings.

Fiordland. Mirror Lake. Huomaa mistä on nimensä saanut.

Milford Sound. Jäätikön tekemä U-laakso.

Wanaka.

Wanaka.

Fox Glacier. Tästä koneesta hypättiin.

Olli& Olly

Southern Alps.

Pieni kärpänen, joka näkyy taustalla on Team Ollin laskuvarjo. Miun piti laittaa ees yks kuva todisteeks, että oon hypänny.

Fox Glacier.

Fox jäätikkö.

Lake Tekapo.

Lake Tekapo. Huomaa oikean puolen ja vasemmanpuoleisen järvien värierot.

Milford Sound.

Milford Sound. Tässä on yks miljoonista vesiputouksista mitä matkalla nähtiin. Tää oli miust sen takii siisti ku vesiputous katkeaa kesken.

Milford Sound. Mielenkiintoinen pilvi.

Milford Sound.

Milford Sound. Laiskoja hylkeitä.

Queenstown. ja joku apina.

Queenstown. ja kans joku apina.

Queenstown. Mie oon ihan puhki poljettua yli puoltuntia pelkästään ylämäkee.

Queenstown. Lehmät tuli eteen mein tielle ja sit ne kaiki ( niitä oli ainaki parikymmentä) rupes tuijottaa meitä. Mie olin ihan varmaa et kohta ne hyökkää mein kimppuu.

Queenstown.

Queenstown. Tällasissa maisemis joutu pyöräilee.

Milford Sound. Tää on kaikista paras kuva. Ottakaa iso kuva ja zoomatkaa ollin ilmeen kohalle. Olli  harjoitteli sen jenkkihymyä :D

Fox Glacier. Kuivaharjoittelua - iso banaani.

Fox Glacier. 

Southern Alps. Näkymät koneesta.

Fox Glacier. Jäätikköjoki.

Edelleen sama.

Greymouth. Luksusdormi- the Chapel.

Tää tältä erää, toivottavasti ootte jaksanu lukee tähän asti. Miulta jäi varmasti vielä jotain kertomatta, mutta mie kirjoitan sit myöhemmin ku nyt pitää lopettaa ku yks apina hengittää niskaan :D

AK

P.S. Tän unohin kertoa. Queenstownissa meillä oli maailman hirveimmät dormikaverit - kolme saksalaista sikaa! Eikä ne ollu miehiä vaan tyttöjä, teinityttöjä. Se oli 8 hengen dormi ja kun tultiin sisään sinne, kaikkien sänkyjen "piti" olla vapaana paitsi näiden kolmen, mutta kaikki sängyt oli näiden sikojen vaatteiden peitossa. Eikä ne ees yrittäny korjata jälkiään vaan siellä joutu ite raivaamaan itelleen tietä. Siat vaan käänti kylkeä, sano moi ja sit käänty takasi. Sen lisäks et ne levitti niiden kamat kaikkialle ne oli siel huonees KOKO ajan! sit ne joka ilta dokas siellä ja ilmeisesti juotti myös mattoa, joka sit lemus siellä. Ainoa hetki millo ne poistu sieltä oli noin. 23-03 välillä ja muuten ne oli aina siellä. Miulla hajos niin kasetti näihi sikoihi. Oli pakko kirjoittaa niistä, ku ne oli jotenkin nii epäsaksalaisii.